Miksi säilyttää osakuntatilat

10 hyvää syytä säilyttää Uuden ylioppilastalon osakuntatilat

Uuden ylioppilastalon osakuntatiloista ei tule luopua, koska:

1. Osakunnat tarvitsevat omat tilat, joissa kodinomainen yhteisö voi toimia.
  • Osakuntatila on kodinomainen, yhteisöllinen kokonaisuus, jossa jäsenillä on mahdollisuus oleskella vapaasti ja osallistua eri huoneissa järjestettävään erilaiseen toimintaan. Osakuntatila ei ole pelkästään hengailutila, pelkästään biletila tai pelkästään kokoustila vaan kaikkia näitä yhtä aikaa. Osakunnan yhtenä tehtävänä on tarjota mahdollisuus ”kehittävään toverielämään”. Kasvaminen yhteisössä ei tapahdu vain toimintaa ja tapahtumia järjestämällä vaan keskustellen ja hengaillen eri alojen opiskelijoiden kanssa.
  • Osakuntatoiminta sitoutuu tiettyyn tilaan. Tila yhdistää jäseniä murteen, kotipaikan ja tietyn poikkitieteellisen ja osakunnasta riippuvaisen ”osakuntahengen” lisäksi. Aktiivisille osakuntatoimijoille on suuri merkitys sillä, että osakuntatila on jokin tietty. Olennaista on kiintymys tilaan, joka johtaa sitoutumiseen ja tilasta huolehtimiseen. Tiloihin panostaminen kertoo myös siitä, että osakunnat arvostavat HYYn järjestöpalveluista kaikkein eniten juuri tiloja.
  • Osakunnat tarvitsevat omat tilat, jotta ne voivat toteuttaa yliopiston kasvatustehtävää, johon yliopistolaki osakuntia velvoittaa. Tilat ovat edellytys sille, että eri alojen eri-ikäiset opiskelijat sekä entiset osakuntalaiset (seniorit) voivat kohdata, mikä on olennainen osa tätä tehtävää. Kasvatustehtävään kuuluu myös vastuullisuuteen kasvattaminen, ja esimerkiksi omana pidettyjen tilojen kunnostus tai osakunnan hallinnon pyörittäminen opettavat sitoutumista ja vastuullisuutta.
  • Osakunnilla ei ole muuta yhteyttä opiskelijoihin kuin osakuntatila. Ainejärjestöjen toimijat tapaavat laitoksilla, koska he ovat saman alan opiskelijoita. Harrastusjärjestöjen toimijat taas tapaavat yhteisen harrastuksen parissa. Osakuntalaiset eri alojen opiskelijat tapaavat toisiaan vain osakunnassa, jossa suurin osa toiminnasta tapahtuu. HYYn jäsenillä on hyvin vähän mahdollisuuksia tavata poikkitieteellisesti muiden alojen opiskelijoita sitoutumatta tiettyyn harrastukseen tai poliittiseen näkökantaan muualla kuin osakuntatiloissa.
2. Talousjohtokunnan tilajakoesityksen toteutuessa Uudella ylioppilastalolla toimivien osakuntien toiminta ja luonne muuttuvat peruuttamattomasti.
  • Niin VSO:n ja ESOn kuin SavOn, ÅN:n, ÅSFH:n ja ÖFN:n sijoittaminen samaan tilaan tarkoittaisi näiden opiskelijayhteisöjen toimintaedellytysten merkittävää heikkenemistä ja käytännössä pakottaisi ne vähentämään toimintaansa nykyisestä. Osakuntatiloista luopuminen ei ole perusteltua, koska osakuntien toiminta ei ole vähentynyt. Jos järjestön tilamäärä vähenee radikaalisti nykyisestä, se on pystyttävä perustelemaan toiminnassa tapahtuneilla muutoksilla. Muutokset ovat aina suhteessa edeltäneeseen tilanteeseen, joka pitää huomioida tilajaossa.
  • Moninaista toimintaa järjestävät osakunnat tarjoavat jokaiselle jotakin: osakunnissa toimii erilaisia ”alajärjestöjä” eli toimikuntia, kerhoja, kuoroja ja orkestereita, jotka saattavat vastata yksinään HYYn piirissä toimivaa harrastusjärjestöä. Niiden toiminta, talous ja tilankäyttö on itsenäistä suhteessa osakuntaan. Tehty esitys uhkaa esimerkiksi pienten kuorojen ja näytelmäryhmien toimintaa, koska mahdollisuudet harjoitella tiloissa vähenevät.
  • Kahden tai useamman osakunnan sijoittamisessa samaan tilaan ei ole kyse pelkästään tilojen jakamisesta, vaan toiminnan muuttamisesta. Tilajakoesityksessä puututaan siihen, millainen järjestö osakunta voi jäsenilleen olla. Esitys sanelee ensimmäisen kerran osakuntien historiassa niiden ”yhdistymisen” samaan tilaan ulkoapäin, ei niiden omista lähtökohdista. Ei ole oikein, että HYY määrittää järjestön toiminnan tiettyyn muottiin, joka on vastoin järjestön omia lähtökohtia.
  • Osakuntatilojen käyttöasteet ovat jo nyt korkeita, joten kahden tai useamman osakunnan toimintoja on mahdotonta yhdistää samaan tilaan ilman, että nykyistä toimintaa jouduttaisiin karsimaan. Minkään osakuntatilan käyttöastetta ei myöskään voi nostaa nykyisestä siirtämällä tilaa muiden järjestöjen käyttöön.
3. Osakuntien tilat ovat avoimia lukuisille muillekin kuin jäsenmäärien perusteella lasketuille jäsenille.
  • Osakunnat ovat aatteellisesti ja poliittisesti sitoutumattomia, kaikille ylioppilaille avoimia järjestöjä. Jäsenyyttä ei ole sidottu tiettyyn opintoalaan tai kiinnostuksen kohteeseen, vaan osakunnassa tapaa eri poliittisia näkökulmia omaavia ja eri asioita harrastavia opiskelijoita. Siksi osakuntatilat ovat avoimia kaikille HYYn jäsenille, ja HYYn jäsenet ovat keskenään tasa-arvoisessa asemassa pääsyssään osakuntatiloihin. Tiloja pidetään avoinna päivystyksin ja vastaanotoin. Osakunnat myös jakavat jäsenilleen ja aktiiveilleen avaimia tiloihin, koska osakunnissa on jatkuvuuteen ja luottamukseen perustuva toimintakulttuuri.
  • Osakunnan koko ei määrity jäsenmäärän perusteella, koska yhteisöön kuuluu eri-ikäisiä eri alojen opiskelijoita ja senioreita. Osakuntatilat ovat avoinna monille muillekin kuin vain opiskelijajäsenille. Tiloja voivat käyttää myös muut järjestöt, ja esimerkiksi ylioppilaskunta on tarvinnut osakuntien hyväkuntoisia tiloja moniin tapahtumiinsa.
4. Osakuntatilat ovat ylioppilaskunnan näkökulmasta taloudellisesti järkeviä ylläpitää.
  • Osakunnat vastaavat itsenäisesti tilojen ylläpidosta, siivouksesta, remontoinnista ja järjestyksenpidosta. Osakunnat käyttävät runsaasti omia varojaan ja toimijoidensa aikaa tiloista huolehtimiseen. Osakunnat ovat usein osallistuneet myös HYYn rahoittamiin remontteihin tiloissaan niin suunnittelu- kuin toteutusvaiheessa – talkootöilläkin. HYY säästää tilojen ylläpitokustannuksissa valtavasti, kun Uudella ylioppilastalolla toimivat osakunnat pitävät tiloistaan huolta. Esimerkiksi osakuntien hoitaessa itse tilojen siivouksen säästyy HYYn varoja vuosittain yli 30 000 euroa. Tilat siivotaan säännöllisesti: lukukausien aikana osakunnan virkailijat siivoavat 1-2 kertaa viikossa sekä jokaisen suuremman tilaisuuden jälkeen. Jos osakuntatilat siirretään muiden järjestöjen käyttöön, tulee tilojen ylläpito HYYlle jatkossa kalliimmaksi. Lisäksi tiloihin muuttaville järjestöille koituu suurempia kustannuksia tilojen ylläpidosta kuin mitä järjestötiloista tähän asti. Säästöpaineiden takia ei kannata säästää tiloista, joiden ylläpidosta ja sen kustannuksista ovat osakunnat itse tähän asti vastanneet.
  • Jatkuvuutta tulisi painottaa tilajaossa, mutta jos tilajako tällä kertaa tehdään jatkuvuutta ja tiloihin sitoutumista edustavien järjestöjen kustannuksella, se tuskin kannustaa mitään järjestöjä remontoimaan ja siivoamaan tilojaan. Pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessa tilajako menee uusiksi aina poliittisten voimasuhteiden muuttuessa, eikä mikään osakunta, harrastusjärjestö tai klusteri voi enää luottaa tilojensa pysyvyyteen. Tämän seurauksena tilojen ylläpitokustannukset nousevat entisestään, kun järjestöillä ei enää ole motivaatiota pitää niistä huolta.
5. Yhdenvertaisuus toteutuu tilajaossa, kun huomioidaan järjestöjen erilaiset tilantarpeet.
  • HYYn järjestökentän moninaisuus on arvokasta eikä minkään järjestön toimintamahdollisuuksia saa heikentää. Tehdyssä esityksessä osakuntien toimintaedellytykset heikkenevät huomattavasti. Erityisen paljon kärsivät osakuntien sisällä toimivat pienet kuorot, teatteriryhmät ja muut harrastuskerhot.
  • Oikeudenmukainen tilajako takaisi järjestöjen toiminnan jatkuvuuden. Tehty tilajakoesitys ei paranna HYYn tukemien järjestöjen toiminnan laatua, kun aktiiviset järjestöt joutuvat supistamaan toimintaansa. Uuden ylioppilastalon osakunnat ovat saaneet nykyiset tilansa tilatarpeen, aktiivisen toiminnan ja tiloihin sitoutumisen vuoksi – ei siksi, että niitä olisi suosittu tilajaossa.
  • Tasa-arvo ei ole sitä, että kaikkia kohdellaan kaikissa olosuhteissa täysin samalla tavalla. Järjestöryhmien sisällä on hyvin erilaisia järjestöjä. Esimerkiksi monille järjestöille tila ei ole ensisijainen järjestötuki, mutta osakunnille se nimenomaan on sitä. Järjestöjen yhdenvertainen kohtelu huomioi erilaisuuden ja järjestöjen toisistaan poikkeavat tarpeet järjestöpalveluissa kokonaisuutena. Jos yksi kokonaisuuden osa – järjestötilat – nyt tasapäistetään, ei järjestöpalvelujen kokonaisuus toimi enää tasapuolisesti. Talousjohtokunnan tilajakoesitys on tehty mekaanisesti eri järjestöryhmiä vertaillen eikä vastaa näihin järjestöjen erilaisiin tarpeisiin.
6. Uuden ylioppilastalon osakuntien identiteetti on kytköksissä tiettyyn tilaan.
  • Osakunta kunnioittaa juuriaan ja aikaisempia aktiivitoimijoitaan. Toiminta perustuu osakunnan pitkien perinteiden huomioimiseen ja niiden hienovaraiseen muokkaamiseen nykyaikaan sopiviksi. Uudet osakuntatoimijat pääsevät toimimaan perinteiden puitteissa niin, että tietty jatkuvuus säilyy osakuntasukupolvelta toiselle. Traditiota välittää myös yliopistoyhteisöön liittyvä tila, jossa osakunta on pitkään toiminut ja jossa useat osakuntatoimijoiden sukupolvet ovat muokanneet osakuntaa sellaiseksi, mitä se tänä päivänä on. Tila kalusteineen kantaa mukanaan muistoja aikaisempien vuosien toiminnasta ja koko yliopistoyhteisön akateemisia traditioita. Jos osakunta pakotetaan muuttamaan, katoaa tämä oleellinen osa fyysistä historiaa, eikä sitä enää voida käyttää traditioiden ylläpitämiseen. Ylioppilaskunnan, joka väittää kannattavansa monimuotoista opiskelijakulttuuria, tulisi kunnioittaa ja tukea tätä perinteiden vaalimisen muotoa.
  • Osakuntatilat, osakuntien omat huoneistot, syntyivät Uuden ylioppilastalon rakentamisen myötä, ja tuolloin vasta perustetut tai toisistaan jaetut osakunnat (kuten ESO, VSO ja SavO) pääsivät muuttamaan heti omiin tiloihinsa sekä aloittamaan toimintansa ja järjestönsä rakentamisen niissä. Koska osakunnat ovat muodostuneet erillisiksi yksiköiksi nimenomaan sinä aikana, kun ne ovat toimineet Uudella, osakuntien yhdistäminen samaan tilaan on niiden luonteen kannalta huomattavasti dramaattisempi muutos kuin miltä se historiattomasti ajateltuna näyttää. Osakunnat ovat ennen muuttaneet aina omasta tahdostaan, yleensä parempiin tiloihin ja myös itse pystyneet arvioimaan uusien tilojen soveltuvuuden osakuntakäyttöön. Nyt kyseessä olisi pakkomuutto sekä toiminnan pakotettu supistaminen.
  • Osakuntayhteisö on laajempi kuin vain opiskelijayhteisö, ja sukupolvien välisissä kohtaamisissa tuttu ja muistoja herättävä tila on tärkeä. Vuosikymmeniä osakunnan hallussa olleen tilan häviäminen olisi henkilökohtainen menetys suurelle määrälle nykyopiskelijoita ja alumneja.
  • Osakunnan identiteetti vaarantuu, jos se pakotetaan samaan tilaan toisen osakunnan kanssa, jonka kanssa sillä ei ole muuta yhteistä nimittäjää kuin järjestömuoto. Identiteetti on muutakin kuin maakunnallisuutta. Siihen liittyy osakunnan historia, tila, jatkuvuuteen perustuva toiminta ja toimintakulttuuri sekä sen jäsenten sisäistämä poikkitieteellinen mentaliteetti. Osakuntien yhdistäminen samaan tilaan pakottaa lähtökohtaisesti kaukana toisistaan olevat osakunnat luopumaan omasta persoonallisesta toimintakulttuuristaan ja etsimään kokonaan uuden, yhteisen toimintakulttuurin. Kupolin tapauksessa yhteinen kieli on luonut osakuntien, ylioppilaskunnan ja jopa opiskelijaelämän rajoja ylittävän ilmiön, joka on syytä säilyttää. Itsenäisten, toisistaan poikkeavien, erillisten osakuntien olemassaoloa on HYYn järjestökentän monimuotoisuuden nimissä tarpeen vaalia.
7. Varsinaissuomalaisen osakunnan tila Uudella ylioppilastalolla on kulttuurihistoriallisesti arvokas.
  • Varsinaissuomalainen osakunta, jonka aloitteesta Uusi ylioppilastalo on syntynyt, on ainoa talolla alusta asti samassa tilassa toiminut yhteisö. Osakunnan toimiminen samassa tilassa lähes sata vuotta on kulttuurihistoriallisesti arvokasta sinänsä: VSO on tilana arvokas nimenomaan siksi, että samankaltaista, aktiivista osakuntatoimintaa harjoitetaan tiloissa edelleen.
  • Tehdyssä tilajakoesityksessä kyseinen osakuntatila sekä talon ainoa jäljellä oleva kokonainen osakuntakerros ovat vaarassa. Uuden ylioppilastalon A-rappu eli osakuntaporras on suojeltu Helsingin kaupungin yleiskaava 2002:ssa, jossa on erikseen mainittu suojeltavaksi ”osakuntaporras ja arvokkaat osakuntatilat kiinteine sisustuksineen”. (Kaava nro 11018, ja suojelumerkintänä SR1, kovin mahdollinen). Osakuntatilaksi suunniteltu ja tarkoitettu tila ei ole osakuntatila, jos siellä ei toimi osakunta. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta, myös kiinteää osakunnalle kuuluvaa sisustusta on jäljellä erityisesti VSO:n huoneistossa, mm. klubihuoneen seinälle vuonna 1911 maalattu friisi, joka kuuluu suojeltujen kohteiden joukkoon.
  • Kaikkien osakuntien tiloihin on kiteytynyt niiden oman historian lisäksi HYYn historiaa, ja tätä ylioppilashistoriaa osakunnat välittävät eteenpäin ylioppilaskunnassa mm. tilojensa kautta. Osakuntatilat irtaimistoineen ovat Uuden ylioppilastalon akateemisen osan tunnusmerkkejä.
8. Kupoli on arvokas ruotsinkielinen tila kaikille ruotsinkielisille opiskelijoille ja HYYn alaisille järjestöille.
  • Kupoli on tänä päivänä ainoa ylioppilaskunnan tarjoama täysin ruotsinkielinen tila. Elävä kaksikielisyys, jossa eri kielten käyttäjät kohtaavat, on tavoiteltava asia. Eri kieliryhmien pakottaminen samaan tilaan ei kuitenkaan edistä elävää kaksikielisyyttä, vaan uhkaa vähemmistöryhmän kielellistä itsemääräämisoikeutta. Kaksikielisyys ei toteudu siten, että kaikkien odotetaan osaavan molempia kieliä.
  • Noin 2 500 ylioppilaskunnan jäsentä puhuu äidinkielenään ruotsia. Määrä on suurempi kuin esim. ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä ylioppilaskunnassa. Kaikki ruotsia äidinkielenään puhuvat eivät hallitse suomen kieltä, kun taas toiset äidinkielestään huolimatta opiskelevat enemmistökielellä. Heille on tärkeää, että on olemassa avoin tila, jossa heidät aina opiskelualastaan tai -kielestään huolimatta otetaan vastaan ruotsiksi. Ruotsinkielisten opiskelijoiden keskuudessa Kupoli tunnetaan laajalti juuri tällaisena tilana.
  • Kupoli yhteisenä ruotsinkielisenä tilana käsittää paljon enemmän kuin ÅN:n, ÖFN:n ja ÅSFH:n, ja monet järjestöt kärsisivät siitä, jos niillä ei olisi enää mahdollisuutta käyttää tiloja. Suuri määrä HYYn alaisia ruotsinkielisiä järjestöjä käyttää Kupolia juhlien, kokousten ja muiden tapahtumien järjestämiseen. Ruotsinkielisen tilan ahkera käyttö on jo yli 50 vuoden ajan muokannut Kupolin mainetta pääkaupunkiseudun ruotsinkielisen opiskelijatoiminnan sulatusuunina. Kupoli on instituutio ja käsite sekä opiskelijamaailmassa että laajemmin ruotsinkielisessä Suomessa. Tämä instituutio on voimakkaasti sidoksissa fyysiseen tilaan ja sen luomiseen tarvitaan aikaa ja resursseja. Ei ole odotettavissa, että samanlainen kokonaisuus syntyisi itsestään jonnekin muualle.
9. Ylioppilaskunta hyötyy ruotsin kielen vaalimisesta.
  • HYYn maine kielivähemmistöjen suojelijana kärsii merkittävästi, jos se sivuuttaa ruotsin kielen järjestötiloja jaettaessa. HYY on muun muassa kaksikielisyysstrategiassaan tietoisesti pyrkinyt turvaamaan ruotsin kielen aseman, mutta kehitys, jossa ruotsinkielinen tila hylätään, huonontaisi oleellisesti ruotsin kielen asemaa ylioppilaskunnan sisällä. Yliopiston lisääntyvä yhteistyö ruotsinkielisten korkeakoulujen (mm. Hanken, Arcada) kanssa lisää ruotsin kielen käyttöä myös ylioppilaskuntatoiminnan tasolla.
  • Opiskelijoista kilpailtaessa on ruotsinkielinen opiskelijaelämä valttikortti Helsingin yliopistolle. Kun muut korkeakoulut ja ammattikorkeakoulut Suomessa sekä koko Ruotsin korkeakoulukenttä houkuttelevat ruotsinkielisiä opiskelijoita opiskelemaan omalla äidinkielellään, on Helsingin yliopiston tarjoama ruotsinkielinen opiskelijaelämä suuri etu. Opiskelijalle, joka tulee Sipoosta, Turun saaristosta tai ennen kaikkea Ahvenanmaalta saattaa opiskelupaikan valinnan ratkaista se, että on olemassa paikka, jonne opiskelija on tervetullut omalla äidinkielellään riippumatta siitä, mitä alaa hän on päätynyt opiskelemaan.
10. Osakunnat ovat tärkeä osa yliopistoyhteisöä, ja siksi niiden toimintaa on arvokasta tukea.
  • Osakunnat ovat Helsingin yliopiston osakuntia, ja lakisääteinen asema velvoittaa niitä toteuttamaan yliopiston kasvatustehtävää. Nykyisen yliopistolain näkökulmasta osakunnat täydentävät HYYn tekemää työtä opiskelijoiden alueellisuuteen perustuvina yhteisöinä. Poikkitieteellisinä opiskelijayhteisöinä osakunnat myös välittävät sivistysyliopiston perinnettä.
  • Yliopiston näkökulmasta koko maan kattavat osakunnat hoitavat yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävää vaikuttaessaan paikallisesti kanta-alueillaan. Monilla osakunnilla on mm. kiinteät yhteydet kanta-alueensa lukioihin, joihin ne vievät vuosittain tietoa Helsingin yliopistosta opiskelupaikkana.
  • Osakunnat ovat ainutlaatuinen ”epävirallinen” linkki yliopiston johdon ja hallinnon sekä tavallisten opiskelijoiden välillä. Koska osakuntia ei mielletä poliittisiksi toimijoiksi eikä opiskelijoiden ”virallisiksi” edustajiksi, voivat opiskelijat sekä inspehtorit ja lukuisat muut yliopistomaailmassa toimivat osakuntien seniorit kohdata toisensa osakunnassa eri tavalla kuin missään muualla.
  • Osakunnat hoitavat ylioppilaskunnan tukena opiskelijoiden edunvalvontaa mm. pitämällä usein tiiviistikin yhteyttä kanta-alueensa kansanedustajiin. Osakunnat ovat myös hyvin organisoituneita ja tarvittaessa saavat tehokkaasti jäsenensä mukaan esimerkiksi ylioppilaskunnan järjestämiin mielenilmauksiin.
  • Osakunnat täydentävät HYYn jäsenpalveluita tarjoamalla opiskelijoille mm. asuntoja, opiskelijalounaita, kirjastoja ja lainarahastoja. Erityisesti osakuntien asuntotoiminta on laajaa ja tukee merkittävästi HOAS:n tarjontaa pääkaupunkiseudulla.