Mitä on HYYn alaisten järjestöjen yhdenvertainen kohtelu? Kaikkien kohtelua mahdollisimman samalla tavoin vai kaikkien kohtelua näiden erityispiirteet huomioiden? Väittäisin, että erityispiirteet huomioiden voivat järjestöt paremmin toteuttaa omaa yksilöllistä toimintaansa. Eri tavoin toimiville järjestöille eri tukimuodot eivät ole samanarvoisia, vaan ne tarvitsevat aidosti erilaista tukea. Esimerkiksi osakuntatoiminnalle ominaista on kodinomainen tila, jossa kokoontuvat monet eri kerhot, toimikunnat ja muut toimijat. Jos osakunnat eivät pysty toimimaan tällaisissa tiloissa, ei toiminta ole enää osakuntatoimintaa, eikä lopusta järjestötukipaketista ole niille juurikaan hyötyä. Koko toiminta on vahvasti riippuvainen osakuntatilasta, jonne esimerkiksi kuka tahansa jäsen voi hankkia avaimen. Osakunta ei ole vain joukko erillisiä kerhoja, toimikuntia ja juhlia, koska samoissa tiloissa toimiminen yhdistää kaikkia toimijoita. Vaikka ihmiset tekevät toiminnan, ei ihmisiä ole ilman tilaa, jossa he voivat kohdata. Vastaavasti joillekin järjestöille, joiden toiminnalla on erilaiset lähtökohdat, on tila vain pieni lisä muiden, heille paljon olennaisempien tukien jatkoksi.
Kuinka tässä tilajaossa voitaisiin sanoa yhdenvertaiseksi kohteluksi sitä, että osakunnat joutuisivat supistamaan toimintaansa tilojen vähentymisen myötä, kun samaan aikaan jotkut järjestöt saisivat enemmän tilaa kuin ovat hakeneet? Etenkin, jos nuo tilat ovat varsin huonosti heidän tarpeisiinsa sopivat. Neliömäärät muuttuvat näin ehkä vähän lähemmäs toisiaan, mutta voidaanko yhdenvertaista kohtelua mitata neliömäärillä? Neliöt kun kertovat loppujen lopuksi varsin vähän siitäkin, mitkä ovat konkreettiset toimintamahdollisuudet eri tiloissa. Ennen kaikkea neliöillä ei voida ennustaa niiden vaikutusta kaikkien järjestöjen toiminnan aktiivisuuteen tai laatuun.
Jos yhdenvertaisuus kuitenkin määritellään kaikkien kohteluksi mahdollisimman samankaltaisesti, saako sen todella toteuttaa silloinkin, jos toiset joutuvat karsimaan toimintaansa muille mahdollisuuksien antamisen kustannuksella? Eikö tällainen toiminta samalla viesti sitä, miten eri tavoin ylioppilaskunnan päättäjät arvostavat erilaista toimintaa? Vaikuttaa siltä, että opiskelijoille halutaan tarjota entistä paremmat mahdollisuudet toimia joissakin järjestöissä, kun toisten kohdalla pyritään päinvastaiseen.
Jos nyt halutaan ryhtyä jakamaan tiloja ”yhdenvertaisemmin”, olisiko sama muutos syytä tehdä kaikille muillekin järjestötuille? Esimerkiksi toiminta-avustusten jaossa on järjestöryhmien välillä suuria eroja. Lisäksi tilajaon yhdenvertaisuuslogiikan mukaisesti voidaan jatkossa esimerkiksi jakaa lounaslippuja yhtä paljon kv-järjestöille ja sellaisille järjestöille, joilla ei ole yhteyksiä ulkomaille. Ja varmaankin kaikki järjestölehdet kaipaavat yhtä paljon tukea niiden laajuudesta riippumatta – täytyyhän pienemmillekin antaa mahdollisuudet kasvaa tukiensa kokoiseksi. Tällaisilla periaatteillako jatkossa jaetaan järjestötukia?