Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Summary:

Nähdäkseni yksi suurimmista eripuran aiheuttajista on ollut se, että kiistan osapuolet eivät joko ymmärrä tai pysty hyväksymään toisen mallin taustalla olevia kriteerejä. Tämän keskutelu ketjun tarkoitus on selventää konkreettisten arviointi kriteerien avulla eri tilamallien perusteluja ja rakentaa sitä kautta yhteistä kieltä osapuolten välille.

Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

ilmirajat 14 Aug 2008 19:48

Yksi raivostuttavimmista tavoista argumentoida on heitellä lukuja, jotka muka osoittavat, että toisella osapuolta on suuremmat perusteet vaatia lisää tilaa tai säilyttää olemassa olevat tilat.

Otetaanpa esimerkki. Arkkitehti voi arvioida suunnittelusta tulosta vaikkapa suhteessa rakennuksen pinta-alan, sähkön kulutuksen ja rakennuskuluihin. Kaikki nämä mittarit voivat olla relevantteja joissakin tapauksissa, mutta itsessään ne ovat heikkoja argumentteja. Mitä hiton väliä sillä on, että minun talon sähkölaskuun menee 100 € kuussa ja sinun 150€. Tekeekö sähkönkulutus itsessään toisen arkkitehdin suunnitelmasta toisen suunnitelmaa paremman. Tuskinpa vain. On selvä, jos mittarina ovat ympäristöarvot tai taloudellisuus sähkönkulutus on oikean suuntainen mittari, mutta sitä tuijottamalla tulee helposti tehneeksi virhepäätelmiä. 150€ voi itse asiassa vähemmän, jos rakennus on vaikkapa merkittävästi suurempi kuin toinen tai jos toinen tila on teollisuusrakennus (vaikkapa verstas) ja toinen asuin rakennus.

Niin ikään, mielestäni on hieman turhanpäiväistä kinastelua, jos toinen osapuoli prassailee sillä, että neliöitä on 200 ja toinen sillä että korostaa että hänen talonsa sähkölasku on vain 100€. Juuri tällaisesta turhanpäiväisestä kinostelusta keskustelu kärsii tällä hetkellä.

Pidän melko selvänä, että esim. suhde (järjestötilan neliöt/jäsen määrä), kallistaa vaakakupin Ainejärjestöjen puolelle. Niin ikään on mielestäni selvää että mittaluku jossa nimittäjänä puolella on vaikkapa virkailijoiden määrä (SavOssa on sääntömääräisiä virkoja 35-70, vaihtelu väli johtuu siitä, että useimpiin virkoihin voidaan valita useampia henkilöitä mutta toisaalta yksi virkailija voi ottaa useita virkoja), kallistaa vaakakupin osakuntien puolelle. Kvantitatiiviset mittarit ovat hyviä ja suorastaan vaatimus, jotta yhteisymmärrys voidaan saavuttaa. Samalla niitä on helppo käyttää väärin. On äärimmäisen tärkää ymmärtää mitä mittaria mittaa ja mikä on sen tarkoitus, jotta voi jäsentää sen osaksi kokonaisuutta ja jotta sitä voi käyttää oikein argumentaatiossaan.

En pidä järin mielekkäänä sitä, että ainejärjestöt keskittyvät jankuttavat suhteettoman suuresta neliömäärästä verrattuna jäseniin. En myöskään pidä (tai pitäisi) mielekkäänä, että osakunnat jankuttavat aktiivien määrästä suhteessa järjestötukeen tms. (Itse asiassa en ole tiedä, mistä mittareista osakunnat jankuttavat - kuulisin mielelläni ainejärjestöjen näkökulman tähän. Taidan olla hieman sokea osakuntien argumenteille…)

Näin siksi, että keskustelijat eivät puhu samasta asiasta eivätkä kykene vertailemaan mittareitaan mielekkäästi, sillä ne ovat - de fakto - lähtökohtaisesti yhteismitattomia samassa mielessä kuin sähkönkulutus ei ole yhteismitallinen pinta-alan tai rakennuskulujen kanssa arvioitaessa arkkitehdin suunnitelman toimivuutta. Tämä ei tee niistä huonoa mittareina vaan ainoastaan tarkoittaa sitä, että pitää keskittyä mittarien merkitykseen ja tarkoitukseen.

---

Ehdotin toisaalla Soraääni tilajaosta, kommentti 58 lähestymistapaa, jossa keskitettyäisiin mittimään yhteisiä mittareita ja kriteerejä tilajaolle agressiivisen oman mallin meuhkaamisen asemesta. Ehdotukseni sai osakseen hyväksyvää hyminää mutta siitä ei - suureksi pettymyksekseni - muodostunut todellista keskustelun avausta kuten olin toivonut. Minusta olisi edelleen hyvä ajatus miettiä, millaisilla mittareilla ja kriteereillä kunkin järjestön toiminnasta saisi mahdollisimman hyvän ja kattavan kuvan sekä miten näitä mittareita voisi hyödyntää tukien jakamisessa. Yritän siksi tätä lähetysmistapaa uudestaan vielä suuremmalla yksityiskohtaisuudella ja analyyttisyydellä.

Mielestäni mittareita arvioitaessa tulee kriittisesti pohtia erityisesti seuraavia kysymyksiä:

• Miten mittari/kriteeri toimii?
• Miksi mittari olisi hyvä mittari arvioitaessa kuinka paljon tilaa järjestö ansaitsee?
• Mitä se tarkasti ottaen mittaa?
• Miksi se on harhaanjohtava mittari tai missä tilanteissa se vääristää suhteita? (Mikään mittari ei ole täydellinen ja se pitää tiedostaa!)
• Onko mittari esitetty siten, että kaikki kiistan osapuolet pystyvät pitämään sitä reiluna?
• Onko mittarin hyödyntämät tiedot kerätty asianmukaisella tavalla vai onko tiedon keruu vaiheessa tapahtunut jonkin virhe, joka vääristää tuloksia? Onko mittarin kattava tai onko siinä käytetty tulos joukko kattava?
• Minkä tavoitteen tai päämäärän arviointiin mittari soveltuu? (Kääntäen, mitä kaikkien osapuolten relevantteina pitämiä tavoitteita ja päämääriä se ei lainkaan mittaa?)
• Mitä mittareita tulisi käyttää yhdessä tämän mittarin kanssa, jotta mittarin tarjoamia tietoja voitaisiin hyödyttää huolimatta siitä, että se on epätäydellinen?

Aloitetaan vaikka tästä:

Absoluuttinen tapahtumien määrä

• Miten mittari/kriteeri toimii?

Järjestö tilastoivat järjestämänsä tapahtumat. Muita mittareita varten olisi hyvä merkita ylös myös tapahtumaan osallistuneiden määrä, tapahtuma järjestäneiden määrä ja nimet, sijoittuiko tapahtuma järjestön tilaa vai järjestettiikö se sen ulkopuolella.

Jotta mittari olisi luotettavampi, tulisi lisäksi määritellä mikä lasketaan tapahtumaksi ja antaa esimerkkejä toiminnasta, jota ei lasketa tapahtumaksi. En tässä yritä määritellä "tapahtumaa".

• Miksi mittari olisi hyvä mittari arvioitaessa kuinka paljon tilaa järjestö ansaitsee?

Absoluuttinen tapahtumien määrä kertoo järjestääkö järjestö paljon toimintaa ja onko se todella aktiivinen. Jos tapahtumia on paljon on perusteltua ajatella, että järjestö on todella aktiivinen. Tämä taas on hyvä peruste tukea sen toimintaa.

• Mitä se tarkasti ottaen mittaa?

Mittari mittaa vain ja ainoastaan tapahtumia; se ei siis mittaa aktiivisuutta yleensä.

• Miksi se on harhaanjohtava mittari tai missä tilanteissa se vääristää suhteita?

Se antaa vääristyneen kuvan esimerkiksi silloin, jos järjestön toiminnassa tapahtumat eivät ole keskeisessä roolissa.

Esimerkki: Osakunta toiminnassa toimikuntien aktiivista toimintaa on mahdonta mieltää tapahtumaksi. Sillä ei ole varsinaista järjestäjää, se ei tapahdu jonain tiettynä aikana ja lisäksi on hieman vaikea luonnehtia, mitä sen aikana oikeastaan tapahtuu saati että po. "tapahtuma" olisi järjestetty. Osakunnissa merkittävä osa toiminnassa tapahtuu toimikuntien kautta tai toimikunnissa eikä niitä ainakaan SavOssa ole tilastoitu tapahtumina koska toimikunta toiminta ei ole tapahtuma ja sen kutsuminen tapahtumaksi olisi yksinkertaisesti käsitteiden väärinkäyttöä.

• Onko mittari esitetty siten, että kaikki kiistan osapuolet pystyvät pitämään sitä reiluna?

Näyttäisi siltä, että osakuntien mielestä ainejärjestöt antavat sille suhteettoman suuren painoarvon. Ainejärjestöt taas kokevat, että osakuntalaiset eivät ota tapahtumamäärää riittävän vakavasti. Puolin ja toisin mittarin tarkoituksen muotoilussa olisi siis parantamisen varaa.

• Onko mittarin hyödyntämät tiedot kerätty asianmukaisella tavalla vai onko tiedon keruu vaiheessa tapahtunut jonkin virhe, joka vääristää tuloksia? Onko mittarin kattava tai onko siinä käytetty tulos joukko kattava?

Osakunnat marisevat siitä, että jopa tapahtumista vain osa on tilastoitu, koska kriteerinä on pidetty sitä, että sitä mainostetaan kaikille osakuntalaisille ja että siten kaikilla on mahdollisuus osallistua. Ei ole erityistä syytä uskoa, että kriteeri tapahtumalle olisi ollut niin hyvin määritetty, että voisi ajatelle mittari olevan täysin luotettava tai edes suunnilleen luotettava. Ei myöskään ole syytä hylätä mittaria siksi, että sen soveltamisessa on ollut pieniä puutteita – koska nämä puutteet ovat tosiaankin olleet vain pieniä kun sen mieltää tässä esittämälläni tavalla mittarina joka mittaa suurta aktiivisuutta muttei aktiivisuuden puutetta.

Sitä vastoin mittari on erittäin kattava. Kaikki tukija anoneet järjestöt ovat sen piirissä – ainakin jonkinmoisin luvuin mikäli olen oikein ymmärtänyt.

• Minkä tavoitteen tai päämäärän arviointiin mittari soveltuu? (Kääntäen, mitä kaikkien osapuolten relevantteina pitämiä tavoitteita ja päämääriä se ei lainkaan mittaa?)

Tämän mittarin tapauksessa ensimmäinen kysymys vastaa myös osin. Mittari mittaa onko jonkin järjestö todella aktiivinen. Se ei mittaa sitä, onko järjestö passiivinen tai onko järjestöllä vain vähän toimintaa?

Tapahtuma määrä on hyvä mittari, jos halutaan laskea kuinka paljon HYY:n järjestöön investoimat rahat tuottavat tapahtumia. Tämä tietysti tarkoittaa, että HYY haluaa, että opiskelijoille tarjoillaan paljon tapahtumia joihin he voivat osallistua. Jos taas halutaan arvioita esimerkiksi, kuinka hyvin järjestön toiminta vastaa opiskelijoiden tarpeita tai kuinka paljon järjestö merkitsee jäsenilleen, tapahtumien määrää ei voi käyttää lainkaan mittarina.

• Mitä mittareita tulisi käyttää yhdessä tämän mittarin kanssa, jotta mittarin tarjoamia tietoja voitaisiin hyödyttää huolimatta siitä, että se on epätäydellinen?

Ainejärjestölliset ovat yhdistäneet tapahtumamäärän neliömäärään. Tapahtumat per neliö on epäilemättä yksi hyvä mittari arvioida jotain, en ole vielä ihan varma, mitä se todella arvio ja millaisia päämäärien tavoittelua se tukee.

Muita kiinnostavia mittareita käytettäväksi tämän mittarina kanssa ovat esimerkiksi:

• Virkailijoiden, aktiivien ja toimikuntien määrä. Jos virkailijoita ja toimikuntia on paljon suhteessa tapahtumiin, on syytä ajatella, että järjestön toiminta painottuu vahvasti johonkin muuhun kuin tapahtumiin ja siten mittaria mittaa huonosti tämän järjestön todellista aktiivisuutta ja elinvoimaisuutta. Vastaavasti jos tapahtumia on paljon suhteessa virkailijoihin, aktiiveihin ja toimikuntiin, voi mielestäni perustellusti epäillä, että järjestön toiminta perustuu tuottaja-kuluttuja malliin. Aktiivit tuottavat toimintaa, rivijäsenet kuluttavat toimintaa. Mielestäni tuottaja-kuluttaja malli kuvaa huonosti osakuntatoiminnan luonnetta – ajatus, että järjestön tehtävä on tuottaa jäsenilleen tapahtumia, on mielestäni yksipuolinen ja lattea. Kuitenkin tuottaja-kuluttuja malli näyttäisi olevan ainejärjestöille jonkinlainen ihanne järjestötoiminnan muotona. Tämä on ehdottomasti keskustelun arvoinen seikka johon tulen palaamaan myöhemmin.

• Järjestötilassa tapahtuvien toimien suhde tilan ulkopuolella tapahtuviin. Jos tilassa tapahtuu paljon toimintaa, voidaan päätellä, että järjestön toiminta on tilaan painottuvaa. Jos taas sen ulkopuolella tapahtuu paljon, voidaan päätellä, että järjestön toiminnalle tilalla ei ole kovin paljon merkitystä tai järjestöllä ei ole ollut käytettävissä tiloja joissa voi järjestää toimintaa.

• Tapahtumien järjestävien henkilöiden lukumäärä. Jos tapahtumia järjestää vain muutama henkilö on merkittävä riski, että tapahtumamäärä romahtaa siinä vaiheessa kun nämä henkilöt eläköityvät. Tämä mittari on keskeinen kun yritetään ekstrapoloida järjestettyjen tapahtumien määrästä tulevaisuuteen.

..näin muutamia mainitakseni.

---

Tämä riittänee tältä illalta. Uskon itse vahvasti, että juuri tilamallien taustalla olevien kriteerien kriittinen eksplikointi auttaa pääsemään ratkentavaa ratkaisuun tai ainakin ymmärtämään paremmin toista kiistan osapuolta. Yritän lähipäivien aikana analysoida ainakin kaikki tuossa blogi kommentissa esittämiäni mittarit vastaavalla tarkkuudella ja jatkaa analyysiäni pariin viimepäivien keskustelussa esiin tulleeseen mittariin/kriteeriin.

Ystävällisin terveisin,
Ari-Pekka Lappi

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (83.150.94.x) 14 Aug 2008 21:08

Ari-Pekka: Tuollainen mittareiden pohdinta sopii paremmin toiminta-avustusuudistukseen, jota on talousjohtokunnassa väännetty kohta pari vuotta sikäli kuin aikaa on jäänyt. Aliarvioit kuitenkin suuresti sen työmäärän, joka mittareiden kehittämiseen, datan keräämiseen ja tunnuslukujen laskentaan liittyy.

Itse olen tässä maaliskuun lopun jälkeen käyttänyt noin yhden henkilötyökuukauden erilaisten laskelmien tekemiseen. Ne ovat kaikki perustuneet valmiiksi kerättyyn dataan ja vuosien varrella tekemääni pohjatyöhön. Jos järjestöiltä olisi joutunut keräämään uutta dataa tai minulla ei olisi ollut pohjana aikaisempia laskelmia ja vuosien varrella kertynyttä kokemusta järjestökentästä, työmäärä olisi räjähtänyt käsiin eikä minkäänlaisia mittareita olisi ollut käytössä ennen kuin tilajakopäätös on jo tehty.

Kaikenlaista olisi siis kiva mitata ja laskea, jos vain olisi joku tekemään työ. Muussa tapauksessa joudutaan toimimaan sen varassa, mitä kohtuullisella vaivalla voidaan tehdä, tai tyytymään pelkkään mutuun.

Arviosi virkailijamääristä taitaa muuten mennä metsään. Nopea mutuni on, että esimerkiksi Matlu-klusterin järjestöillä olisi yhteensä 250-300 virkailijaa, mikä lienee merkittävästi enemmän kuin vastaavan kokoisissa tiloissa toimivilla osakunnilla. Tämän voisi tietenkin tarkistaa netistä, jos jaksaisin käyttää siihen tunnin, mutta eipä moinen oikein kuulosta vaivan arvoiselta.

Jouni Siren

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

ilmirajat 14 Aug 2008 22:49

Noh, jopa ärsyynnyin tekstistäsi. Luulen, ärsyyntymiseni johtuu siitä, että en vain yksinkertaisesti ymmärrä tapaasi ajatella ja kirjoittaa. Ja kun en ymmärrä niin…

Yritän nyt kommentoida lyhyesti:

• En ole arvioinut työmäärää enkä arvioi. En ymmärrä miten voisin aliarvioida sen, jos en tee arviota. Teen analyysia niin paljon kun jaksan ja ennätän enkä näe tarvetta saada valmiiksi mitään suurta ja mahtavaa kokonaisuutta, joka kertoisi totuuden, reiluuden ja oikeudenmukaisuuden hegelläisellä vääjäämättömyydellä. (En ylipäänsä usko systeemeihin, vaan terveeseen, kriittiseen maalaisjärkeen ja kanssaihmisen kunnioittamiseen. Luvut ja sanat valehtelevat aina sen verran, että ellen ole varovainen huomaan pian tekeväni pilkkaa paitsi omasta järjestäni myös toisen ajattelusta ja olemisesta.) En siis aio rakentaa kriteeristö, en kerätä dataa, enkä laskea mitään. Aion ainoastaan analysoida joitakin mielestäni olennaisia kriteerejä ja mittareita kriittisesti ja yksityiskohtaisesti (hyödyntäen humanistisella puolella hyväksi havaittuja menetelmiä, esimerkiksi käsiteanalyysiä ja osapuolten argumenttien suopeaa tulkintaa). Ensisijainen tavoitteeni on avata keskustelua ja auttaa keskustelun osapuolia puhumaan samasta asiasta - ja vieläpä toisilleen.

• En näe mitään syytä, miksi tukikriteerien pohtimisen pitäisi olla vain ja ainoastaan talousjohtokunnan yksinoikeus. Selvästikään talousjohtokunta ei ole edennyt tässä järin hyvin. Kuulen mielelläni ensikäden tietoa, mistä kenkä on hiertänyt. Ehkäpä julkinen keskustelu auttaa pääsemään tässä eteenpäin - etenkin kun sitä jo pohtii kovin suurella ahkeruudella henkilö, joka ei tietääkseni ole talousjohtokunnassa. (Korjaa jos olen väärässä.)

• Rehellisesti sanoen olen taipuvainen tulkitsemaan ensimmäisen kappaleesi pahanilkisesti huudahdukseksi: "Älkää helvetti tulko minun reviirille! Minä haluan kertoa teille, miten ’reiluutta’ mitataan ja miten ’reiluus’ määritellään!" Jos pahanilkinen tulkintani meni edes lähelle todellisuutta, asenteesi on kaikkea muuta kuin keskusteleva ja päällimmäisin motiivisi lienee se, että oma mielipiteesi voittaa - eikä siis rakentaa parasta mahdollista ratkaisua.

• Mistä tuli mieleen kysyä suoraan: Haluatko rakentaa yhdessä kiistan toisen osapuolen kanssa parasta mahdollista ratkaisua vai ainoastaan todistella, että kannattamasi malli on paras ja muista ei kannata edes keskustella? Tämän saman kysymyksen voi toki esittää kaikille keskustelijoille? Jos mielestäsi yrität rakentaa yhteisymmärrystä ja sopua, miten tämä näkyy käytännöstä. Kuinka monessa kappaleessa et ole ensisijaisesti yrittänyt puolustaa kannattamaasi mallia?

• Mielestäni kaiken järjestötuen määrää tulisi arvioida kokonaisuutena. Pidän epäkohtana sitä, että tilajako tehdään näinkin erillään muusta järjestötuesta. Onko ainejärjestöjen yleinen tahto tila pitää tila- ja tukiasiat erillään? Jos kyllä, niin kiinnostaisi kuulla miksi ne tulisi pitää erillään? Yksi kriteeri/mittarirypäs tulee kuitenkin olemaan "HYYn tarjoamana tuen luonne, tietyntyyppisen tuen tarve sekä tuen kohdistamisen helppous". Toiset järjestöt hyötyvät eniten rahatuesta, toiset kalustetuesta ja kolmannet tilojen muodossa olevasta tuesta. (Tätä pitäisi pystyä jotenkin mittamaan ja arvioimaan! Myös sitä pitäisi voida miteta miten hyvin tuki muuttuu toivoitun kaltaiseksi toiminnaksi - eli paljonko investointi niin sanotusti tuottaa.) Tukimallin tulisi olla sellainen, että vähät resurssit jaetaan siten, että ne kaikkein parhaiten hyödyttävät järjestöä eikä siten että kukin järjestö saa suhteessa saman verta kaikkia tukimuotoja jota vain ymmärtää hakea. Tämä yksi keskeinen osakuntien argumenteista, ja nykykäytäntö ei näyttäisi tukevan järin hyvin tukikokonaisuuden suunnittelua ja kohdentamista.

• Ottaen huomioon ulosantisi erinäisillä foorumeilla lukujesi ja laskelmiesi osalta, lienee syytä, että myös jokin muut pohtivat niitä. Suhtautumisesi lukuihin on mielestäni hieman naiivi. Et suhtaudu esittämiisi mittareihin järin kriittisesti etkä myöskään pohdi sitä, millaisia niiden pitäisi olla. Et ole pääsääntöisesti onnistunut esittämään niitä siten, että myös osakuntalaiset pystyisivät näkemään niiden oikeutuksen ja pitämään niitä hyvinä ja reiluna kriteerinä – päinvastoin monet pitävät lukujasi vääristävinä, yksinkertaistavina ja harhaanjohtavina. Syy ei ole luvuissa tai laskutaidossasi vaan siinä, miten ne on esitetty, perusteltu ja rajattu - siis mitä väität niiden olevan ja mitä väität niistä seuraavan.

• Itse luvut ovat toissijaisen tärkeitä. Ne ovat tärkeitä, mutta samalla ne ovat vain merkkejä ja sellaisina sieluttomia työkaluja. Ensisijaisen tärkeää on se, mistä luvut puhuvat ja miten. Sanot esim."Kaikenlaista olisi siis kiva mitata ja laskea, jos vain olisi joku tekemään työ". Tämä on mielestäni kylmä ja antihumaani lähestymistapa, jossa järjestöt ja järjestöjen jäsenet on unohdettu lasipurkkiin kaikkien hämmästeltäväksi ja päälle on liimattu tarra x jäsentä, y tapahtumaa ja z neliömetriä. Kuten otsikossa jo korostan tärkeintä on, miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata/arvioida ja miksi juuri niin.

• Olen kyllä kiinnostunut tietämään, miten paljon Matlun järjestöissä on virkailijoita. Olen myös kiinnostunut tietämään miten virkailijoiden määrä on laskettu. Se miten laskutoimitus tehdään on vähintään yhtätärkeää kuin laskutoimituksen tulos. Esim. tuo 35-70 on SavOn osakuntien sääntömääräisten virkailijoiden määrä. Jokainen voi lukea säännöt ja virkailijaohjesäännön ja laskea ne siinä mainitut virat. Tuossa luvussa ei ole laskettu mukaan kerhoja eikä toimikuntien jäseniä, ellei niiden jäsenistä ole erityistä mainintaa säännöissä (näin on vain asuntolatoimikunnan ja kurinpitotoimikunnan kohdalla).

• Muita kiinnostavia virkailijoihin liittyviä mittareita ja kriteereitä ovat esimerkiksi virkauran pituus ja monipuolisuus (paljonko erilaisia toimia aktiivilla on ollut) sekä virkaan vaadittu kokemus sekä tietysti tuo mainitsemani tapahtumamäärä suhteessa virkailijoiden määrään. Noin yleisesti ottaen eri kriteerejä tulisi soveltaa joukkona, laajemman kokonaisuuden osina, ellei näin tehdä niin konteksti unohtuu helposti ja pointti kadotetaan.

Ystävällisin terveisin,
Ari-Pekka Lappi

Ps. pyytelen anteeksi mahdollisia liiallisia tai muuten vain huonoja kärjistyksiä sitten joskus myöhemmin, jos on tarpeen - joohan. Tähän aikaan en ehkä kykene olemaan riittävän kriittinen tesktiäni kohtaan.

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (83.150.94.x) 15 Aug 2008 00:49

En nyt jaksa vastata jokaiseen väitteeseen erikseen, vaan kertaan tapahtumat omasta näkökulmastani.

Keväällä 2006 tapeltiin Leppätaloon tulevista tiloista. Yksi osakuntien argumenteista oli, että osakunnat voivat saada enemmän tiloja, koska ainejärjestöt saavat enemmän toiminta-avustusta. Argumentti oli huono, koska kysymys on aivan eri suuruusluokissa olevista tukimuodoista. Viime keväänä ajattelin päästä siitä heti alkuun eroon laskemalla HYAL:n tilamuistioon pari tunnuslukua, jotka kertoivat tästä. Ajatuksena oli näyttää, että HYY tukee osakuntia selvästi muita järjestöjä enemmän suhteessa niiden kokoon, vaikka tunnuslukuihin oletettaisiin valtavat virhemarginaalit. Koko muistio tunnuslukuineen oli tarkoitus heittää viikon jälkeen roskiin tarpeettomana.

Aluksi näyttikin siltä, että näin kävisi. Ville Sinnemäki tunnusti jossain edustajistoryhmien alkuvaiheen tapaamisessa, että jos luvut laskettaisiin oikein, lopputulos olisi sen kaltainen kuin väitin. Toivoin, että tämän jälkeen keskustelussa päästäisiin etenemään varsinaisiin kysymyksiin, eli missä määrin HYYn on kohtuullista tukea osakuntia muita järjestöjä enemmän ja voitaisiinko tarvittavat säästöt saada aikaan muutenkin kuin luopumalla huomattavasta osasta järjestötiloja.

Noin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan osakuntien puolelta palattiin tämän tästä mittareihin ja niiden merkityksiin. Yhä uudestaan ja uudestaan puhuttiin luvuista, ja pahimmillaan lukujen tilalla käytettiin epämääräisiä adjektiiveja. Olettamus siitä, että HYY tukee osakuntia muita järjestöjä avokätisemmin, kyseenalaistettiin jatkuvasti, eikä keskustelu edennyt. Koska jotain päätöksiä piti kuitenkin tehdä, ei jäljelle jäänyt muita vaihtoehtoja kuin katsoa, kumman osapuolen näkemyksille löytyi eri toimielimissä enemmän kannatusta.

Käsittääkseni molemmat osapuolet tunnustavat sen, että järjestötiloja on nyt tarjolla vähemmän kuin niille olisi tarvetta. Erimielisyydet syntyvät periaatteista, joiden mukaan tätä niukkuutta tulisi jakaa. Osakunnat korostavat enemmän sitä, ettei tilojen nykyisten käyttäjien asemaa saisi kovin paljon heikentää. Ainejärjestöt taas lähtevät enemmän siltä kannalta, että kaikkien tiloja hakeneiden järjestöjen tarpeista tulisi täyttää suunnilleen sama osuus. Näin pitkälle keskustelussa ei kuitenkaan yleensä päästä, koska koko ajan palataan takaisin perusoletuksiin.

Jotta keskustelu etenisi, osakuntien tulisi joko tunnustaa, että HYY tukee niitä tällä hetkellä muita järjestöjä avokätisemmin, tai perustella uskottavasti, ettei näin ole. Edellistä osakunnat eivät ole kuitenkaan tehneet eivätkä jälkimmäisessä HYALin mielestä onnistuneet. Tilannetta hankaloittaa huomattavasti se, että keskustelussa on mukana paljon ihmisiä, joiden pohjatiedot eivät ole kovin hyvät, mikä palauttaa keskustelun turhan usein lähtöruutuun.

Olen siis kohtuullisen turhautunut siitä, että keskustelun ensimmäinen viikko on venynyt kohta viiden kuukauden mittaiseksi. Suhteellisen nopeasti kirjoittaessani unohdan myös helposti sen, ettei keskustelukumppaneilla yleensä ole vastaavaa taustaa matematiikassa, tilastotieteessä ja tietojenkäsittelytieteessä kuin minulla, vaan heidän tapansa käsitellä lukuja on aivan erilainen.

Jouni Siren

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (193.166.223.x) 15 Aug 2008 07:36

Hei

Osakuntien tilajakoa ja HYY-kuvioita sivusta (ja ulkomailla) seuranneena olen alkanut nyt perehtymään asiaan uudelleen ja minusta on erittäin valitettavaa että Osakunnat ja ainejärjestöt ovat saaneet välinsä niin huonoiksi ettei minkäänlaista kompromissia pystytä muodostamaan. Osakuntien edustajistoryhmän puheenjohtajana sekä Unioni pj:na toimineena muistan ettei näin negatiivista asennetta ole kyllä ainakaan todella pitkään aikaan järjestöjen välillä ollut.

Argumentointi tuntuu jääneen juoksuhautoihin missä ainejärjestöt vaativat tasapuolista jakoa jotta järjestöille riittäisi tiloja ja osakunnat pelkäävät toimintansa puolesta. Molemmilta osapuolilta vaadittaisiin ymmärrystä; eihän tällaista tilannetta pääse syntymään mikäli molemmat tunnustavat sen että kummankin on annettava jotain periksi.

Osakunnille tilat merkitsevät ihan koko toimintaa ja perinteiden jatkamista. Omaan osakuntaan suhtaudutaan hyvin suurella tunteella koska se on niin tärkeä osa elämää opiskeluiden ajan sekä niiden jälkeen. Olen itse toiminut osakunnassa seitsemän vuotta ja nyt kaksi vuotta valmistumisen jälkeen kuraattorina. Itselleni osakunta on tarjonnut hyvin vahvan tukiverkon Helsingissä kaukaa muuttaneena ja siitä on muodostunut erittäin henkilökohtainen järjestö joka on tarjonnut ruoan, asunnon ja ystävät. Siksi suhtautumiseni osakuntaani on erittäin henkilökohtainen ja erittäin tunteellinen.

Osakunnille omasta tilasta karsiminen tuntuu oman kodin katoamiselta. Voin kuvitella että varsinkin ne osakunnat, joiden tilat ovat häviämässä kokevat erittäin suurta ahdistusta asiasta juuri siksi että tilaan on valtavan pitkät perinteet sekä suuri tunnelataus. Nähdäkseni juuri tästä syystä osakunnat pitävät puoliaan hieman umpipäisesti. Osakuntatilasta luopuminen ei ole juurikaan vaihtoehto minkä osakuntalaisena voisin omalla kohdallani hyväksyä. Osakuntatilat voivat muuttua, yhdistyä ja erota ja tietysti näin onkin käynyt osakuntien historiassa. Nykyinen tilajako ajaa kuitenkin osakunnat liian pieniin tiloihin, jolloin toiminta kärsii aivan varmasti.

Mielestäni osakunnat ovat erityisessä asemassa Helsingin yliopistossa ja ylioppilaskunnassa ja tämä tulisi tunnustaa myös muiden järjestöjen piirissä. Toisaalta osakuntien tulisi tunnustaa muiden järjestöjen ahdinko (minkä osakuntien tilajakomalli tekeekin). Jos ainejärjestöt pystyisivät näkemään miten tärkeä ja vaikea asia osakuntatila on osakunnille ja miten vaikea siitä on luopua ja pystyisivät näin ollen tekemään malliinsa myönnytyksiä tulisivat osakunnat varmasti asiassa vastaan.

Jaakko Karppanen
PPO Kuraattori

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Sampo Smolander 15 Aug 2008 09:28

Jouni Siren kirjoitti:

ettei keskustelukumppaneilla yleensä ole vastaavaa taustaa matematiikassa,
tilastotieteessä ja tietojenkäsittelytieteessä kuin minulla

Tuo nyt on ihan turhaa. Jokainen lukion käynyt (vaikka olisi ollut kuinka lyhyt matikka) osaa laskea keskiarvoja, jakolaskuja ja suhteita jos haluaa, eikä näissä hommissa muuta tarvitse.

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

ilmirajat 15 Aug 2008 19:50

Olen siis kohtuullisen turhautunut siitä, että keskustelun ensimmäinen viikko on venynyt kohta viiden kuukauden mittaiseksi. Suhteellisen nopeasti kirjoittaessani unohdan myös helposti sen, ettei keskustelukumppaneilla yleensä ole vastaavaa taustaa matematiikassa, tilastotieteessä ja tietojenkäsittelytieteessä kuin minulla, vaan heidän tapansa käsitellä lukuja on aivan erilainen.

Tuo jos jokin on ylimielistä ja omahyväistä. Jos pidät osakuntien ylimielisyyttä keskeisenä ongelmana, niin voisit edes itse yrittää välttää tuollaisia ylimielisiä väitteitä. Kukaan ei varmasti käy kiistämään, että asiantuntemuksesi järjestöistä ja järjestötoiminnasta on kadehdittavan laaja. Silti aliarvioit kyllä nyt aika rankasti muita: tuo on paitsi ärsyttävää myös kaikkea muuta kuin rakentava asenne keskustella.

Palataanpa itse aiheeseen:

Miksi kritiikitön luottamus lukuihin on petollista?

On itsestään selvää, että lukuihin tulisi suhtautua äärimmäisen kriittisesti, jos ne perustuvat vaikkapa virheelliseen tapaan kerätä tietoa ja tilastoita tai jos ylipäänsä menetelmässä tuottaa lukuja ja tilastoja on jotain perustavasti pielessä. Tämä ei kuitenkaan ole suurin vaara ja vika kritiikittömässä luku-uskossa.

Oletetaan nyt argumentin vuoksi, että tarkasteltavat luvut (tämän viestin tapauksessa absoluuttinen tapahtumien määrä) on tuotettu täysin moitteettoman keinoin. Vaikka näin todella olisi, luvuista ja tilastoista ei voi päätellä kuinka asioiden pitäisi olla ja juuri tässä suhteessa on ovat petollisia.

On varsin tavanomaista, että vedottaessa numeroihin ja tilastoihin rikotaan Humen lakia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Humen_giljotiini ). Tyypillinen muotoiluhan Humen laista on ”tosiasioista ei voi johtaa arvoarvostelmia” tai englanniksi "there is no ought from is."

Tyypillisin tapa rikkoa Humen lakia noudattaa seuraavaa kaavaa:
1) Tosiasia A on luonnonmukainen tapahtuma
2) Siispä A:n soveltaminen on eettisesti oikein

Esimerkki:
1) On tosiasia, että vakavasti vammaiset eivät selviä monista arkiaskareista ilman apua ja tukea.
2) Siispä vakavasti vammaisten tulee jättää oman onnensa nojaan.

Tästä keskustelusta Humen lakia rikotaan piilevämmin kuin yllä olevassa virhepäätelmässä. Otan esimerkkinä ensin esiin ainejärjestöjen korostaman ajattelutavan selvästi virheellisen muodon. En usko, että kukaan vähänkään asiaan pidemmälle ajatellut ajattelee näin virheellisesti:

1) Ainejärjestöillä on enemmän tapahtumia suhteessa tilojensa neliömäärään kuin osakunnilla.
2) Siispä ainejärjestöjen tulisi saada tilajaossa selvästi enemmän neliöitä ja osakunnien vähemmän.

Johtopäätös (2) ei seuraa loogisesti faktasta (1). Tämä ei tarkoita sitä, etteikö näin voisi olla, mutta argumenttia pitää täydentää jotenkin. Yleinen täydennys on seuraavankaltainen:

1) Ainejärjestöillä on enemmän tapahtumia suhteessa tilojen neliömäärään kuin osakunnilla.
2) Koska X, on perusteltua, että tilajaossa järjestöjen toiveet ja tarpeet tulee huomioida sen tapahtumamäärän mukaisessa järjestyksessä.
3) Siispä ainejärjestöjen tulisi saada tilajaossa selvästi enemmän neliöitä ja osakunnien vähemmän.

Perusteesta X ei vallitse yksimielisyyttä, siksi tämä ainejärjestöjen korostama argumentti on ongelmallinen.

Jos ainejärjestöt haluavat, että tapahtumien määrän ja neliöiden määrän suhteesta voisi johtaa po. arvoarvostelman, heidän tulisi eksplikoida paremmin normi X, joka oikeuttaa tällaisen päätelmän. Sama koskee kaikkia lukuja, joista järjestöt syystä tai toisesta haluavat johtaa arvostelmia/normeja. On tärkeää huomata, että tässä vaiheessa fokus on siirtynyt luvuista perusteeseen X ja luvuista on tullut toissijaisen tärkeitä argumentin uskottavuuden kannalta.

Keskustelussa tulisi keskittyä pohtimaan sitä, millainen tämä peruste X on (jos sellaista on), eikä yrittää kiistää koko argumentteja, kuten monet osakuntalaiset haluavat tehdä. Mielestäni argumenttia ei tule kieltää, ennen kuin se on kunnolla avattu ja on saavutettu paras löydettävissä oleva muotoilu perusteelle X. Vasta tämän jälkeen voidaan lopullisesti ja täysin perustellusti todeta, että peruste X on riittämätön. (Mutta siihen, että myönnetään argumentin pätevyys riittää tarpeeksi hyvä peruste; sen ei tarvitse olla paras löydettävissä oleva.)

Ja kyllähän niitä perusteita paikalle X löytyy ja on löytynyt. On toinen asia ovatko ne riittäviä - minusta eivät ainaakaan vielä. Looginen suhde, jota argumentissa yritetään rakentaa, on mielestäni aika radikaali eikä sitä voi hyväksyä ihan heppoisin perustein.

Jaettaessa vähiä resursseja tulee suosia sellaisia järjestöjä, jotka tuottavat vähillä resursseilla (investoinnilla) eniten hyvää?

Tyypillisin peruste on käsittääkseni muotoa ”jaettaessa vähiä resursseja tulee suosia sellaisia järjestöjä, jotka tuottavat vähillä resursseilla (investoinnilla) eniten hyvää”. (Ainejärjestöjen tapauksessa hyvä samaistuu vahvasti tapahtumien määrään, mutta en nyt halua vetää mutkia suoraksi.) Tämä lienee kohtuullisen yleisesti hyväksytty periaate karkealla tasolla mutta samalla se on muodoltaan aivan liian epämääräinen ja muutenkin ongelmallinen:

1

Ensinnäkin voidaan väittää, että tapahtumat ovat vain yksi järjestön tuottaman ”hyvän” laji eikä ole selvää, onko se edes merkittävin hyvän laji. Esim. Markus Miettinen vetoaa vahvasti tähän toisaalla. Siis jos yllä oleva väite on se kaivattu peruste X, se on edelleen epätäydellinen, koska se olettaa nimenomaan tapahtumien määrän olevan vähintään keskeisin järjestöjen tuottaman hyvän laji ja mahdollisesti ainoa. Elleivät tapahtumat ole keskeisin järjestöjen tuottaman hyvän laji, peruste ei ole lainkaan riittävä.

Tarkoitan: Jos ajatellaan vaikkapa, että merkittävin hyvä, mitä järjestö voi tuottaa on yksilön kasvu ihmisenä (osakunnat tavoittelevat muun muassa tällaista hyvää; se lukee usein säännöissäkin), on selvää, ettei tapahtumien ja nelimäärän suhteesta voi mitenkään seurata normia, että enemmän tapahtumia järjestävää tulee antaa suhteessa enemmän tilaa kun vähemmän tapahtumia järjestävälle.

2

Toinen formaali ongelma - sanotaan nyt vaikka - ”investoinnin tuotto” -perustetyypissä on seuraava: Ei ole selvää, seuraako siitä, että järjestö tuottaa nyt määrän X hyvää se, että resurssien lisääminen saa sen tuottamaan merkittävästi suuremman määrän hyvää. Siis voidaanko tapahtumien määrää ekstrapoloida, millä ehdoilla ja millä kaavalla. Esimerkkinä, osakunnat yleisesti ottaen kiistävät ”tila luo toimintaa” kaavan varsin perustavalla tasolla. Saattaa olla, että tila todellakin vääjäämättä luo toimintaa, mutta se kaipaa paitsi lisää tukea myös tarkemman kuvauksen siitä, miten tila luo toimintaa (eli miten tapahtumien määriä voi ekstrapoloida), jotta argumentti toimisi.

3

Kolmas jälleen puhtaasta formaali ongelma tuossa tavassa ajatella on se, että miksi ylipäänsä tulee suosia määrää eikä esimerkiksi kattavuutta tai laatua. Siis vaikka olisikin totta, että ”investoinnin tuottaman hyvän määrä” voidaan optimoida juuri suosimalla niitä järjestöjä, jotka järjestävät paljon tapahtumia, siitä ei seuraa että myös hyvän laatu olisi tällä menetelmällä paras mahdollinen. Esimerkiksi vaikka olisikin totta, että hittiradioasemien suosiminen lisäisi kuuntelijoiden määrää, siitä ei selvästikään seuraa, että hittiradioasemia suosimalla parannettaisiin radio-ohjelmatarjonnan laatua – se on täysin eri kysymys.

4

Neljäs ongelma po. ajattelumallissa on, että hyödyn määrä ei ole sellaisenaan yhteismitallinen hyödyn optimoinnista aiheutuneen haitan määrään eikä kaikki hyöty ole samanlaista ja keskenään yhteismitallista. Tämä on jossain määrin analogista J.S.Milllin Jeremy Benthamin utilitarismiin kohdistaman kritiikin kanssa ("onneton Sokrates on arvokkaampi kuin onnellinen sika"). Ei voida noin vain olettaa, että kaikki hyödyt ja harmit ovat utiliteettia arvioitaessa samanarvoisia ”ykkösiä”. Eikä myöskään voi olettaa, että kriteeri jolla laadun arvio tehdään, olisi jotenkin niin triviaali, ettei sitä tarvitse erityisesti perustella.
Korostan, en tällä vihjaa osakuntatoiminta olisi jotenkin arvokkaampaa kuin ainejärjestöjen. Ilman painavia perusteita, se olisi virhepäätelmä!

Kysyn, onko osakunnille ainejärjestöjen mallissa koituvat harmi mitenkään suhteessa hyötyyn, joka ainejärjestöjen ehdottamalla tilaratkaisulla saavutetaan? Ennen kaikkea onko näin, kun vertailukohtana on osakuntien ehdottama malli, jossa tiivistämisestä koituu osakunnille merkittävästi vähemmän harmia, ilman että muiden järjestöjen nautinnosta joudutaan tinkimään yhtä merkittävästi (tai siltä minusta ainakin vaikuttaa)? Keskeinen kysymys on tietysti, mitkä ovat kriteerit harmin ja hyödyn laadun arviointiin? Sen sijaan että kiisteltäisiin siitä, onko kokonaishyöty vai haitta suurempi, tulisi kiistellä siitä, millä kriteereillä haittaa ja hyötyä arvioidaan. Siitä ei selvästikään ole minkään tason yhteisymmärrystä.

Lopuksi

Toivon että olen tässä osoittanut kaksi asiaa:

1) Luvuista ja tilastoista ei voi päätellä kuinka asioiden tulisi olla. Sillaksi tarvitaan peruste tai joukko perusteita, jotka ovat itse asiassa lukuja ja tilastoja keskeisempiä osina kokonaisargumenttia.

2) Ajattelumalli ”jaettaessa vähiä resursseja tulee suosia sellaisia järjestöjä, jotka tuottavat vähillä resursseille (investoinnille) eniten hyvää” on hankala, monimutkainen ja sellaisenaan liian abstrakti. Jos sitä haluaa käyttää perusteena – mihin henkilökohtaisesti kannustan, se kaipaa paljon tukea ja selvennystä muista argumenteista. Alkajaisiksi pitää määrittää, mitä hyvääjärjestöt tuottavat jäsenilleen ja missä suhteessa tämä hyvä on tapahtumiin.

Ystävällisin terveisin,
Ari-Pekka Lappi

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (83.150.94.x) 15 Aug 2008 22:04

Ari-Pekka: Onnistuit noin toisena osakuntalaisena tässä keskustelussa näkemään metsän puilta.

Kuten tuossa ylempänä kirjoitin, lukujen tarkoitus oli vain toimia vastaväitteenä yhdelle osakuntien aiemmin käyttämälle argumentille. Tarkoitus oli saada osakunnat myöntämään, että tilajaossa mukana olevista järjestöistä HYY tukee osakuntia muita järjestöjä avokätisemmin suhteessa niiden tuottamaan hyvään, arvioitiin tätä sitten millä tahansa mielekkäällä tavalla. Sen jälkeen oli tarkoitus päästä keskustelemaan itse asiasta, eli missä määrin näin tulisi olla jatkossa ja miksi. Jostain syystä keskustelu palasi kuitenkin tämän tästä lukuihin, niiden merkityksiin ja muihin epäolennaisiin yksityiskohtiin tai näiden laadullisiin vastineisiin. Koska aika kuitenkin kului koko ajan, jouduttiin päätökset lopulta tekemään ilman kunnollista periaatekeskustelua.

Tähän mennessä osakuntien tilojensa puolesta esittämistä argumenteista hyväksyn yhden sellaisen, jota väite HYYn muita järjestöjä avokätisemmästä tuesta osakunnille ei kumoaisi ollessaan tosi. Kysymys on luonnollisesti siitä, ettei ole kohtuullista heikentää minkään järjestön toimintaedellytyksiä kertarysäyksellä kovin paljon. Muut tuosta seulasta läpi menevät argumentit ovat heikompia (esim. että osakunnat olisivat jollain tavalla muita järjestöjä arvokkaampia) tai kiistanalaisempia (esim. missä määrin yliopistolta, tukisäätiöiltä, seniorijärjestöiltä ja muilta vastaavilta tahoilta saadut tuet tai järjestön oma varallisuus pitäisi huomioida). Toki osakunnat voivat vielä yrittää kyseenalaistaa oletuksen niiden muita avokätisemmästä tukemisesta, mutta ainakin HYAL uskoo siihen sen verran vahvasti, että kannan muuttuminen edellyttäisi vakuuttavia määrällisiä argumentteja laadullisten sijasta.

Mitä taas taustaan menetelmätieteissä tulee, katso vaikka tästä, millaista lähestymistapaa sillä tarkoitin. Kiireessä kirjoittaessani tulen välillä olettaneeksi, että tietenkin lukija näkee luvut satunnaismuuttujien arvoina ja niiden merkitykset kuvauksina satunnaismuuttujia vastaavista prosesseista ja pystyy matemaattisen intuitionsa turvin analysoimaan näitä riittävällä tarkkuudella. Itse luvuthan eivät olleet varsinaisesti olennaisia, vaan ne lähinnä esittivät väitteen "koska tiedetään nämä taustatiedot ja järjestöjen tunnusluvut ovat nämä, on uskottavaa, että HYY tukee osakuntia muita järjestöjä avokätisemmin suhteessa niiden tuottaman hyvän määrään kaikilla mielekkäillä hyvän määritelmillä". Tällainen tekniikka on varsin tavanomainen tilanteissa, joissa ei tarkalleen pystytä määrittelemään, mitä halutaan selvittää, mutta uskotaan erojen olevan niin selkeitä, että ne näkyvät karkeissakin arvioissa.

Noin muuten olen sitä mieltä, etteivät järjestetyt tapahtumat ole sen keskeisemmässä osassa ainejärjestöjen toiminnassa kuin osakunnillakaan. Suuri osa ainejärjestötoiminnasta koostuu yhteydenpidosta eri tahoihin yliopiston sisä- ja ulkopuolella sekä tuutoroinnin kaltaisten asioiden järjestelystä. Kokonaan oma kysymyksensä on, missä määrin HYYn tuissa pitäisi huomioida tällainen toiminta, joka on tärkeää mutta ei juurikaan vaadi taloudellisia resursseja.

Jouni Siren

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

ilmirajat 16 Aug 2008 14:31

Jouni: Tulkintasi ajattelustani oli hieman omaperäinen ja jännittävä.

Mitä loogisesti seuraa siitä, jos todellakin olisi totta, että HYY tukee osakuntia enemmän kuin muita järjestöjä?

Oletetaan argumentin vuoksi väitä ”HYY tukee osakuntia enemmän kuin muita järjestöä” on tosi. En tässä pohdi, mitä tarkoittaa että HYY tukee jotain järjestöä enemmän – miten tuen määrää mitataan nyt ja miten sitä tulisi mitata tai arvioida.

Naiivi tulkinta yllä esittämäsi argumentista voisi olla seuraava:

1) HYY tukee osakuntia enemmän kuin muita järjestöä.
2) Siispä järjestötilat tulee jakaa niin, että osakuntien tiloja tiivistetään neljästä tilasta kahteen (ainejärjestöjen kannattama malli) sen sijaan että osakuntien kanssa samaan tilaan tulisi muita järjestöjä, mutta käytössä olevien tilojen määrä pysyisi melkein samana (osakuntien ajama malli).

Voi olla, että tarkoittamasi johtopäätös on jotain sellaista, kuin ”osakuntien saamasta tukimäärästä tulee siirtää osa muille järjestöille”. En nyt kuitenkaan muotoile johtopäätöstä yllä siten, koska se olisi ilmiselvä olkiukko – kukaan ei todella tunnu vastustavan sitä ja argumentti menisi siinä metsään. Tarkoitan: Myös osakuntien mallissa osakuntien saaman tuen määrästä tingitään muiden järjestöjen hyväksi. Myös osakuntien esittämässä mallissa osakunnat joutuvat tinkimään merkittävästi toiminnastaan ja edustaan.

Yllä esittämässäni muodossakin argumentti vaikuttaa heikolta. Ensinäkin se rikkoo tuossa muodossa Humen lakia. Siitä, että ryhmää A tuetaan vähemmän ja ryhmää B enemmän, ei seuraa, että tulisi automaattisesti valita malli (1), jossa ryhmän B etuja siirretään vaihtoehtona olevaa mallia (2) enemmän ryhmällä A. Ennen kaikkea siitä ei seuraa, että tulisi suosia mallia (1), josta aiheutuu järjestöryhmälle B enemmän haittaa kuin vaihtoehtoisesta mallista.

Vaikka argumenttia täydentäisi tyyliin:

1) HYY tukee osakuntia enemmän kuin muita järjestöä.
2) Järjestöille tulee jakaa tukija mahdollisimman tasapuolisesti.
3) Siispä järjestötilat tulee jakaa niin, että osakuntien tiloja tiivistetään neljästä tilasta kahteen sen sijaan että osakuntien kanssa samaan tilaan tulisi muita järjestöjä.
Ei se toimisi edes siinä tapauksessa, että tasapuolisuudesta olisi yhtenevä käsitys - millaista ei ole vielä löytynyt.

Otetaan selvyyden vuoksi samaa muotoa oleva, mutta huomattavasti yksinkertaisempi argumentti, joka osoittaa puheena olevan argumentointitavan formaalin heikkouden:

1) Henkilö A on tehnyt murhan.
2) Murhaajaa tulee rangaista teosta oikeuden mukaisesti.
3) Siispä henkilö A tulee enemmin tuomita kuolemaan kuin vankeuteen.

Siis edes siitä, että jonkin asian tila olisi väärä, ei seuraa, että vääryys tulisi oikaista enemmin radikaalimmalla tavalla kuin vähemmän radikaalilla.

Humen laista vielä hieman lisää

Jouni Sirén toisaalla:

Tuo tiivistää varsin hyvin sen, missä argumentointisi menee pieleen. Juuri tuostahan tieteessä on nimittäin kysymys. Melkein koskaan ei pystytä mittaamaan suoraan sitä, mitä halutaan selvittää, vaan joudutaan mittaamaan jotain vähän sinne päin. Menetelmätieteet taas tarjoavat valtavan määrän keinoja siihen, että tästä "vähän sinne päin" olevasta datasta tunnuslukuineen saadaan pääteltyä jotain mielekästä varsinaisesta asiasta.

On täysin eri asia päätellä faktoista toisiin faktoihin, kun päätellä faktoista normeihin. Ensimmäisessä tapauksessa teet tai ainakin pyrit tekemään sofistikoituneita ja parhaassa tapauksessa perusteltuja arvauksia. Jälkimmäisessä tapauksessa teet perustavaa laatua olevan päättelyvirheen eli rikot Humen lakia. Loogisesti ei vaan ole mahdollista päätellä tosiasioista normeja ilman, että premisseissä on vähintään yksi tai useampi normatiivinen väite.

En ole puristi Humen lain tulkinnassa. En esimerkiksi pidä John Searlen kritiikkiä ratkaisevana. Hyväksyn myös sellaiset normatiiviset väitelauseet, jotka ovat myös faktoja. Voi tosiaan ajatella, että väitelause ”olen luvannut henkilölle A, että B”, ilmaisee sekä tosiasian (että olen luvannut A:lle että B) että normin (että ”minun tulisi pitää lupaus” tietysti olettaen, että olen todella tarkoittanut sanalla ”lupaus”lupausta - siis toisin ilmaisten olettaen, että väitelause on tosi ja todella sopii kuvaamaan aktia jonka olen juuri tehnyt). Tästä ei kuitenkaan seuraa - kuten Searle ilmeisesti olettaa, että lauseen ilmaisema tosiasia ja sen ilmaisema normi olisivat sama asia. Po. väitelauseen semantiikka nyt vaan sattuu olemaan sellainen, että se ilmaisee sekä tosiasian että normin. Toisin sanoen kielellisten ilmaisutapojen pohjalta ei voi kiistää eroa faktan ja normin välillä. (Tämä kuitenkin menee reippaanlaisesti ohi aiheen, joten en jatka tästä.)

Tiivistäen: Tapahtumista tilajakoperusteisiin argumentti - sikäli kuin olen ymmärtänyt sen oikein - on loogiselta rakenteeltaan yksinkertaisesti virheellinen tai epätäydellinen tai molempia. Tämä ei tarkoita sitä, ettekö sitä voisi korjata loogisesti validiksi.

Ystävällisin terveisin,
Ari-Pekka Lappi
FM, Teoreettinen filosofia

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (83.150.94.x) 16 Aug 2008 15:42

Mitä loogisesti seuraa siitä, jos todellakin olisi totta, että HYY tukee osakuntia enemmän kuin muita järjestöjä?

Tuo on täysin epäolennainen kysymys.

On täysin eri asia päätellä faktoista toisiin faktoihin, kun päätellä faktoista normeihin.

Sinä olet tässä keskustelussa ainoa, joka yrittää päätellä jotain faktoista normeihin. Meillä muilla on erilaisia arvopohjaisia poliittisia kantoja, joita yritämme ajaa, sekä enemmän tai vähemmän faktapohjaisia perusteluita sille, miksi nykytilanne tai jokin esitys on tai ei ole niiden mukainen.

Päätöksenteko ei etene lähtökohdista päättelyn kautta johtopäätöksiin vaan tavoitteista perusteluiden kautta päätöksiin. Se kun sattuu olemaan ihmisten harjoittamaa toimintaa, jolla on tosimaailman seurauksia. Minäkin yritin aikani taistella tuulimyllyjä vastaan, mutta sopeuduin sitten muiden tavoille.

Jouni Siren

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

ilmirajat 16 Aug 2008 17:23

Mitä loogisesti seuraa siitä, jos todellakin olisi totta, että HYY tukee osakuntia enemmän kuin muita järjestöjä?

Tuo on täysin epäolennainen kysymys.

Päättäisitkö ystävällisesti, mitä oikeastaan haluat väittää tai olla väittämättä.

Yllä tunnuit pitävän seikkaa, että "HYY tukee osakuntia enemmän kuin muita järjestöjä" hyvinkin olennaisena tilajakokysymyksen kannalta. Sinänsä on miellyttävää, jos olet nyt päätynyt siihen, ettei tuolla väitteellä ole kiinnostavia loogisia seurauksia (ajatellen tilajakoa) - ja siis toisin sanoen myönnät, että väitteesi "HYY tukee osakuntia enemmän kuin muita järjestöjä" on pelkkää retoriikkaa.

Sinä olet tässä keskustelussa ainoa, joka yrittää päätellä jotain faktoista normeihin.

Oliko tuo epätoivoinen yritykseltä solvata kanssa keskustelijaa vai mitä? En nyt lainkaan ymmärrä mistä nyt oikein puhut ja mihin viittaat. ;-)

Päätöksenteko ei etene lähtökohdista päättelyn kautta johtopäätöksiin vaan tavoitteista perusteluiden kautta päätöksiin.

Selvennätkö hieman tuota päätöksentekofilosofiaasi? Tunnut nyt vihjaavan, että päätösten ja sille esitettyjen perusteiden yhteyden ei tarvitse olla looginen, riittää, että se on Jouni Sirénin tavoitteiden mukainen.

Ystävällisin terveisin,
Ari-Pekka Lappi

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Sampo Smolander 16 Aug 2008 17:45

Mitä loogisesti seuraa siitä, jos todellakin olisi totta, että HYY tukee osakuntia
enemmän kuin muita järjestöjä?

Tuo on tuo 'looginen' joka on vähän hassu sana tässä yhteydessä. Jotkut kyllä käyttävät arkikielessä sanaa 'looginen' suunnilleen sanan 'järkevä' synonyymina. "On loogista viedä palautuspullot samalla kun käy kauppareissulla", "on loogista tiskata paistinpannu heti ruoanlaiton jälkeen, ennen kuin lika ehtii kuivua kiinni (hah!)", tai jotain.

Jos joko (i) HYY tukee joitain järjestöjä suhteessa enemmän kuin toisia, tai vaikka ei tukisikaan, niin (ii) jos niillä toisilla järjestöillä edes on sellainen kuva että noin olisi, niin tästä hyvinkin alkeellisella arkijärjellä, ihan ilman mitään hankalampaa logiikkaa, voi päätellä että ne jotka saavat (skenaario i) tai ainakin kokevat saavansa (skenaario ii) suhteessa liian vähän saattavat olla tyytymättömiä asioiden tilaan.

Jos tämän päättelyaskelen ottamiseen on mennyt koko kesä, ja askel on silti edelleen puolessa välissä, niin en yhtään ihmettele että Jounia hiukkasen kyllästyttää.

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

ilmirajat 16 Aug 2008 18:10

Selvennän: En käytä sanaa "looginen" synonyyminen "järkevälle", harmi ettei se selvinnyt kontekstista.

Muilta osin, Sampo, puhut eri asiasta kuin minä. Tiivistääkseni: Tein perusargumentaatioanalyysia parista keskustelussa esiin nousseesta argumentista. Puhuin siis siitä, mitä voidaan väittää milläkin perusteilla ja ovatko käytet argumentit loogiselta muodoltaan kestäviä.

Yritin analyysissäni pitää erillään sen, miltä mikäkin ratkaisu osapuolista tuntuu tai miten he ratkaisun kokevat. Ilmeisesti en tässä onnistunut. Tulkintasi siitä, mitä olen mielestäsi sanonut, oli minulle pettymys. Selvästikään en ole osannut ilmaista itseäni järin hyvin ja selväsanaisesti. En käy toistamaan itseäni, mutta yritän ilmaista itseni paremmin jatkossa.

Ystävällisin terveisin,
Ari-Pekka Lappi

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (88.113.39.x) 16 Aug 2008 20:07

Ari-Pekka: Jos loogisesti pätevä argumentointi olisi erityisen hyödyllistä tai olennaista reaalimaailman päätöksenteossa, sitä myös harjoitettaisiin yleisesti. Havaintojen mukaan moinen ei kuitenkaan ole kovin yleistä.

Näin myöhäisessä vaiheessa päätöksentekoa olennaisia eivät ole enää väitteet, perustelut tai argumentit. Paljon keskeisempiä ovat eri ryhmien tavoitteet päätöksenteolle sekä ne puitteet, joissa lopullisen päätöksen on oltava. Perusteista keskusteleminen tuskin enää tässä vaiheessa hyödyttää osakuntia, koska mitä todenäköisimmin kaikki keskeiset päätöksentekijät uskovat omiin kantoihinsa ja ovat jo kuulleet ne argumentit, joita eri osapuolet esittävät.

Kaikin puolin hyödyllisempää olisikin keskittyä argumentoinnin sijasta ongelmanratkaisuun. Osakuntia auttaisikin tällä hetkellä lähinnä se, jos joku onnistuisi keksimään tilajakomallin, jossa aine- ja harrastusjärjestöjen tarpeet otetaan huomioon paremmin kuin osakuntien ja SNÄfin esityksessä ja osakuntien tarpeet paremmin kuin TJK:n esityksessä.

(Tuo toki perustuu siihen oletukseen, että keskustelun osapuolista on tärkeämpää saada aikaan mahdollisimman hyvä lopputulos kuin yrittää olla oikeassa.)

Jouni Siren

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

ilmirajat 17 Aug 2008 08:05

Jouni: Olen samanalla kannalla siitä, että viimeisimmäksi esittämäni argumentaatio analyysi meni tarpeettoman kauaksi käytännöstä - fokukseni katosi. Olen täysin erimieltä hyvän argumentaation arvosta. Pidän selkeää ja virheetöntä argumentointia parhaana intressikiistojen ratkaisukeinona.

Aion jatkaa argumentaation analyysejäni. En siksi, että se olisi mielestäni paras saati ainoa tapa argumentoida tällaisessa kiistakysymyksissä, vaan koska se on hyvä keino terävöittää ja fokusoida puuroutunutta ja polemisoitunutta keskustelua eikä kukaan muu käytä argumentaatioanalyysiä työkalunaan. Siis pyrin tuomaan kehiin yhden lisätyökalun ongelmanratkaisuun ja yhteisymmärryksen löytämiseen. Yritän välttää enemmässä määrin olemasta liian poleeminen (kuten ehkä yllä, mistä pahoiteluni) ja keskittyä yhteisymmärryksen rakentamiseen, mikä oli alkuperäinen agendani.

Ystävällisin terveisin,
Ari-Pekka Lappi

Last edited on 17 Aug 2008 08:09 by ilmirajat Show more

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (192.150.8.x) 18 Aug 2008 12:57

Jouni Siren sanoi: "Osakuntia auttaisikin tällä hetkellä lähinnä se, jos joku onnistuisi keksimään tilajakomallin, jossa aine- ja harrastusjärjestöjen tarpeet otetaan huomioon paremmin kuin osakuntien ja SNÄfin esityksessä ja osakuntien tarpeet paremmin kuin TJK:n esityksessä."

Jouni Siren sanoi toisaalla: "Uusien mallien aika ei ole ainakaan ennen kuin palautteen antamisen takaraja umpeutuu. Tarkoitushan on pyrkiä mahdollisuuksien mukaan huomioimaan kaikkien järjestöjen tarpeet eikä vain niiden, jotka ovat jo etukäteen olleet kaikkein äänekkäimpiä. Toistaiseksi on vielä monia järjestöjä, joiden mielipiteistä ei ole tietoa."

Sori, oli ihan pakko :).

Osakunnilla ei tunnu olevan mitään ongelmia sen kanssa etteivät he "ansaitse" nykyisiä tilojaan. Hehan ovat suostumassa kompromissiin
jossa muita on tulossa niihin tiloihin. Osakunnat vain haluavat säilyttaa osakuntahuoneet, eli sen tilan tyylin ja hengen. Osakuntien mallin
pohjalta pitäisi olla helppo säätää ratkaisu jossa niihin tiloihin sijoitetaan niin paljon muita järjestojä että molemmat osapuolet voivat sen
hyväksyä. Minusta tuo on se rakentavin kehityssuunta tästä.

Klusterihuoneet kolmannessa kerroksessa ovat aivan hirveitä slummeja enkä tosiaan halua nähdä niitä yhtään enempää.
VSO:n kohta satavuotisen asumishistorian katkaiseminen olisi erittäin nolo liike HYY:ltä jota en voi hyväksyä ilman todella raskaita perusteita.
Reiluusargumenttia ei voi ohittaa mutta sen voi täysin kuitata "alivuokralaisilla" ja tilojen paremmalla käytollä, kuten osakunnat ovat tekemässä.

Voisikohan muuten ESO:n ja VSO:n keittiot yhdistää siihen keskelle niin että ESO:oon tulisi yksi uusi huone? Voisikohan osakuntasalien
käyton laittaa HYY:n kalenteriin josta kaikkien järjestojen olisi helppo varata niitä. Voisikohan osakuntien muista tiloista tehdä yleisiä
kokoushuoneita jolloin HYY:n kokoushuoneet saataisiin kertseiksi.

Ja vika trolli: voisikohan HYY:n keskustoimiston, jonka tilojen käytto ilta-aikaan on olematonta siirtää jonnekin ja sijoittaa sen tilalle tiloja
joita käytettäisiin iltaisin. Tämähan olisi ollut täydellinen vaihto: HYY:n keskustoimisto ja Liisankadun osakunnat vaihtavat paikkaa! (Sori
mutta oli taas ihan pakko.)

Tuntematon Pelkuri

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (128.214.20.x) 18 Aug 2008 13:19

Reiluusargumenttia ei voi ohittaa mutta sen voi täysin kuitata "alivuokralaisilla" ja tilojen paremmalla käytollä, kuten osakunnat ovat tekemässä.

Tarkoittanet "muilla tasavertaisilla vuokralaisilla". Osakuntien mallin ongelma on joka tapauksessa lähinnä siinä, että osakuntatiloihin on sijoitettu liian vähän järjestöjä, jolloin monille niiden ulkopuolelle jääneille järjestöille voidaan tarjota vain liian pieniä tai muuten huonosti niiden käyttöön soveltuvia tiloja.

Voisikohan osakuntien muista tiloista tehdä yleisiä kokoushuoneita jolloin HYY:n kokoushuoneet saataisiin kertseiksi.

Parempi toisin päin, sillä nykyiset kokoushuoneet ovat edes jokseenkin esteettömiä, mitä ei voi todellakaan sanoa Uuden A-portaan tiloista. Onhan sillä hissin rakentamisella tietenkin spekuloitu jo vuosikausia, mutta se vaatisi oman tappelunsa museoviraston kanssa eikä olisi investointinakaan aivan mitätön.

Ja vika trolli: voisikohan HYY:n keskustoimiston, jonka tilojen käytto ilta-aikaan on olematonta siirtää jonnekin ja sijoittaa sen tilalle tiloja joita käytettäisiin iltaisin.

Tilanne nyt olisi muutenkin paljon helpompi, jos edustajiston enemmistö olisi sitä mieltä, että HYYn kannattaisi ottaa käyttöönsä enemmän tiloja. Eihän HYYllä pulaa tiloista ole vaan tahdosta käyttää rahaa niihin.

Jouni Siren

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Ari Harjunmaa 19 Aug 2008 09:56

Tilanne nyt olisi muutenkin paljon helpompi, jos edustajiston enemmistö olisi sitä mieltä, että HYYn kannattaisi ottaa käyttöönsä enemmän tiloja. Eihän HYYllä pulaa tiloista ole vaan tahdosta käyttää rahaa niihin.

Nyt puhut asiaa. Onko järjestötilojen vähentäminen peruuttamaton päätös? Jos ei, niin ketkä olisivat sitä vastaan, että Domus Academican tilat säilytetään sittenkin järjestökäytössä? Samat tahot, jotka olivat tilojen vähentämisen puolella?

Ari Harjunmaa

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (83.150.94.x) 19 Aug 2008 10:56

Nyt puhut asiaa. Onko järjestötilojen vähentäminen peruuttamaton päätös? Jos ei, niin ketkä olisivat sitä vastaan, että Domus Academican tilat säilytetään sittenkin järjestökäytössä? Samat tahot, jotka olivat tilojen vähentämisen puolella?

Noihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Selvää on lähinnä se, että poliittiset ryhmät ja todennäköisesti myös HELP ja Tsemppi haluavat ennemmin pienempiä jäsenmaksukorotuksia kuin pienempiä tilaleikkauksia. Tässä puhutaan 23-29 edustajistopaikasta. Toki tuokin tilanne on kiistan seurauksena saattanut muuttua, mutta noin arvioitiin vielä ainakin keväällä.

Teknisesti ottaen olisi edelleen mahdollista, että HYAL, osakunnat ja SNÄf runnoisivat läpi ratkaisun, jossa Domman B-talo pysyy järjestökäytössä, mutta sen sijaan esimerkiksi jäsenmaksua korotettaisiin vieläkin enemmän, Vanhan järjestökäytön tuesta luovuttaisiin kokonaan, säästöt revittäisiin Ylkkäristä tai toimintatalous vain tekisi vähän enemmän tappiota. Eri asia vain on, kuinka fiksua tuollaista olisi tämän kaiken jälkeen lähteä ajamaan teoreettisilla voimasuhteilla 31-29. Etenkään kun ei ole lainkaan selvää, säilyisivätkö nuo tilat järjestökäytössä myös kahden vuoden päästä, jos silloin nähdään tarvetta lisäsäästöille. Tuolloin taas isoja muutoksia järjestötilojen käytössä ei olisi yhtä helppo toteuttaa kuin nyt, kun melkein kaikki järjestöt ovat joka tapauksessa muuttamassa.

Jouni Siren

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Ari Harjunmaa 20 Aug 2008 08:33

Teknisesti ottaen olisi edelleen mahdollista, että HYAL, osakunnat ja SNÄf runnoisivat läpi ratkaisun, jossa Domman B-talo pysyy järjestökäytössä, mutta sen sijaan esimerkiksi jäsenmaksua korotettaisiin vieläkin enemmän, Vanhan järjestökäytön tuesta luovuttaisiin kokonaan, säästöt revittäisiin Ylkkäristä tai toimintatalous vain tekisi vähän enemmän tappiota.

Aiheuttaisiko mikään yllä mainituista vaihtoehdoista yhtä suurta HYYn jäsenistön sisäistä konfliktia kuin nykyinen ratkaisu? Jos HYYn tarkoitus on toimia jäseniensä etujen mukaisesti, niin tämä on mielestäni erittäin olennainen kysymys.

Ari Harjunmaa

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Sampo Smolander 20 Aug 2008 14:50

Jos HYYn tarkoitus on toimia jäseniensä etujen mukaisesti, niin tämä on
mielestäni erittäin olennainen kysymys.

Mutta tarviiko sen nyt niin suuresti kiinnostaa HYY:n jäsenten enemmistöä, jos vähemmistö (ainejärjestöaktiivit ja osakunta-aktiivit) riitelevät keskenään? Mahtaako tuo riitakaan olla jäsenistön etujen mukaista?

Ja kuinka pieni vähemmistö vielä saa kiristää enemmistöä "jos ette anna meille lisää rahaa, me aletaan sotimaan keskenämme"?

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Ari Harjunmaa 21 Aug 2008 08:23

Mutta tarviiko sen nyt niin suuresti kiinnostaa HYY:n jäsenten enemmistöä, jos vähemmistö (ainejärjestöaktiivit ja osakunta-aktiivit) riitelevät keskenään? Mahtaako tuo riitakaan olla jäsenistön etujen mukaista?

Aktiivit ovat ne, jotka riitelevät keskenään, mutta tilojen käyttöoikeus kuuluu kaikille, myös passiivisemmille, jäsenille. Uskoisin, että suurin osa HYYn jäsenistä kuuluu joko ainejärjestöön tai osakuntaan ja käyttää niiden "palveluja" hyväkseen. Jos riidellään aiheesta, jonka lopputulos on joka tapauksessa jollekin osapuolelle vähemmän kuin tyydyttävä, vaikka voitaisiin uudelleen priorisoimalla löytää kaikkia miellyttävä ratkaisu, niin siitä kärsivät kaikki HYYn alaisten järjestöjen jäsenet, ei pelkästään ne aktiivisimmat.

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Sampo Smolander 21 Aug 2008 09:10

Aktiivit ovat ne, jotka riitelevät keskenään, mutta tilojen käyttöoikeus kuuluu kaikille,
myös passiivisemmille, jäsenille. Uskoisin, että suurin osa HYYn jäsenistä kuuluu joko
ainejärjestöön tai osakuntaan ja käyttää niiden "palveluja" hyväkseen.

Uskoisin että uskot väärin.

Minulla ei ole tarjota tuoreita numeroita, mutta olen käsityksessä että se noin noin puolet jotka ovat edes jollain tasolla mukana järjestötoiminnassa (käytän sanaa niin että se kattaa myös osakunnat). Jostain muistelen lukeneeni että nykyään himpun verran alle puolet. Joku varmasti tietää minua paremmin.

Googlella löysin viitteeksi vain vanhan Ylioppilaslehden artikkelin:

"Nyrkkisääntönä voi tutkimuksen perusteella pitää, että karkeasti joka toinen opiskelijoista tekee yliopistolla ja ylioppilaskunnassa muutakin kuin opiskelee."
http://www.ylioppilaslehti.fi/1999/09/03/harva-eroaisi-hyysta/

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Ari Harjunmaa 21 Aug 2008 10:11

"Nyrkkisääntönä voi tutkimuksen perusteella pitää, että karkeasti joka toinen opiskelijoista tekee yliopistolla ja ylioppilaskunnassa muutakin kuin opiskelee."

Sehän riittää. Se toinen puolisko, joka on pakotettu maksamaan HYYn jäsenmaksu muttei välitä tippaakaan, meneekö rahat järjestöjen tiloihin, Vanhan järjestötukeen, Ylioppilaslehteen tai vaikka kehitysapuun, tuskin ainakaan panee pahakseen jos HYY yrittäisikin hoitaa asiat niin, että mahdollisimman moni taho olisi sen toimintaan tyytyväinen. Heidän elämäänsähän asia ei vaikuta tippaakaan.

Tällaisen hiusten halkomisen sijaan voitaisiin vaihteeksi keskittyä olennaiseen…

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Sampo Smolander 21 Aug 2008 10:41

Heidän elämäänsähän asia ei vaikuta tippaakaan.

(1) Tulevien opiskelijasukupolvien elämään saattaa vaikuttaa, jos HYY käyttää kaiken energiansa tähän riitaan, eikä ole hereillä seuraamassa kun hallitus valmistelee uutta yliopistolakia. Tästä ovat jotkut bloganneet.

(2) Jäsenmaksun suuruus vaikuttaa kaikkiin HYY:n jäseniin. Nostetaan jäsenmaksua vielä 2 eurolla, saadaan vuosittain n. 64 000 euroa lisää rahaa, ja näin on saatu n. 32 000 euroa järjestöriitojen liennyttämiseksi ihmisiltä, joilla ei ole juuri mitään tekemistä järjestötoiminnan kanssa. Jounikin tämän mainitsi, ja tämähän on ihan mahdollinen ratkaisumalli. Pitää vain pohtia olisiko tuo (a) eettistä, tai ainakin riittävän hyväksyttävää, ja (b) menisikö se vielä läpi edarissa.

Ehkä voidaan ajatella että ulkopuolisilta 32 000 euron nyhtäminen (vuosittain) on sen arvoista että riitely saadaan loppumaan?

Tai: Arvelisin, että Vanhan järjestötuki, Ylioppilaslehti ja kehitysapu[*] pääosin kiinnostavat niitä samoja ihmisiä joita järjestötkin (tämä on siis pelkkä arvaus). Jos noista onnistuttaisiin säästämään tuo n. 60 000 e/vuosi, niin silloin ulkopuolisia ei tarvitsisi sotkea mukaan, ja jäsenmaksua ei tarvitsisi nostaa lisää tilojen takia.

[*] Meneekö kehitysapuun suoraankin HYY:n rahaa, vaiko vain jäsenmaksulomakkeessa erikseen lahjoitettavaa?

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Sampo Smolander 21 Aug 2008 10:59

jos HYY yrittäisikin hoitaa asiat niin, että mahdollisimman moni taho olisi sen toimintaan tyytyväinen.

Tuohon kai sitä pitäisi pyrkiä. Ja sitä varten tämäkin sivusto kai on perustettu.

Nythän tilanne näyttää olevan pikemminkin sellainen että 28% edarista (HYAL) yrittää hoitaa asiat niin että 23% edarista (osakunnat + SNÄf) ei ole ollenkaan tyytyväinen, ja tuo 23% yrittää hoitaa asiat niin että 28% ei ole tyytyväinen.

Toisaalta jos kaikki edellämainitut yhdessä, eli 51% (pyöristysten takia oikeastaan 52) edarista päättäisi ratkaista riitansa ottamalla jostain lisää rahaa järjestötiloihin, niin olisiko loput 49% (oikeastaan 48) tyytyväisiä?

Riittäisikö "mahdollisimman monen tyytyväisyyteen" että 28% + 49% = 77% olisi tyytyväisiä, ja 23% ei?

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Ari Harjunmaa 21 Aug 2008 11:54

Tulevien opiskelijasukupolvien elämään saattaa vaikuttaa, jos HYY käyttää kaiken energiansa tähän riitaan, eikä ole hereillä seuraamassa kun hallitus valmistelee uutta yliopistolakia.

Tämän vuoksihan juuri ehdotinkin, että asiasta ei riideltäisi, vaan pyrittäisiin kaikkia vähintään tyydyttävään lopputulokseen.

Tai: Arvelisin, että Vanhan järjestötuki, Ylioppilaslehti ja kehitysapu[*] pääosin kiinnostavat niitä samoja ihmisiä joita järjestötkin (tämä on siis pelkkä arvaus). Jos noista onnistuttaisiin säästämään tuo n. 60 000 e/vuosi, niin silloin ulkopuolisia ei tarvitsisi sotkea mukaan, ja jäsenmaksua ei tarvitsisi nostaa lisää tilojen takia.

Aivan. Tähän pyrin.

Toisaalta jos kaikki edellämainitut yhdessä, eli 51% (pyöristysten takia oikeastaan 52) edarista päättäisi ratkaista riitansa ottamalla jostain lisää rahaa järjestötiloihin, niin olisiko loput 49% (oikeastaan 48) tyytyväisiä?

Riittäisikö "mahdollisimman monen tyytyväisyyteen" että 28% + 49% = 77% olisi tyytyväisiä, ja 23% ei?

Kysytään ensin mainitulta 49%:lta, sopisiko 51%:a tyydyttävä ratkaisu heillekin, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle 100%:n tyytyväisyyttä. Eipäs tuomita tätä mahdollisuutta jo etukäteen ellei tosiaankaan jo olla asennoituneita siihen, että 23%:n on joka tapauksessa saatava nenilleen.

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

ilmirajat 17 Aug 2008 13:46

Yleistä perinne- ja historia-argumenteista

Yksi osakuntien sekavammista ja häröimmistä argumenttiryppäistä liittyy perinteisiin ja historiaan. Näin siksi, että perinne- ja historia-argumenteissa yritetään väittää montaa asiaa yhtä aikaa ja tehtäessä näin, lukijan on vaikea hahmottaa mikä nyt oikeastaan on varsinainen väite puhuttaessa osakuntaperinteiden arvosta.

Karkeasti ottaen – sikäli kuin itse olen ymmärtänyt asiat oikein - osakuntien perinneargumenteilla on kolme kärkeä:

• Kulttuurihistoria on tärkeää. Osakuntien perinteet ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Tämä on historiallinen fakta, joka käy ilmi lukuisissa tieteelliset standardit täyttävistä historiikeista ja tutkimuksista. Osakunnat eivät väitä, että ne olisivat ainoa järjestöjä, jotka ylläpitävät kulttuurihistoriallisesti arvokkaita perinteitä.

• Perinteet ja historia merkitsevät paljon osakuntalaisille. Ne ovat yksilön identiteetin rakenneosia ja sellaisina keino henkiseen kasvuun. Kaikille järjestöille on tyypillistä, että ne toimivat jäsentensä ja erityisesti aktiiviensa identiteetin rakenneosina, mutta kaikille järjestöille ei ole tyypillistä, että nimenomaan perinteet ovat jäsenille tällä tavalla tärkeitä.

• Perinteet ja historia ovat toiminnan polttoainetta. Ne eivät pelkällä olemassa olollaan luo toimintaa, mutta tekevät usein sen järjestämisestä helpompaa ja vähemmän energiaa vaativaa. Lisäksi järjestö toimija voi kokea perinteet itselleen arvokkaaksi; siis perinteet voivat tuoda toimintaan jonkin lisän jota siinä ei muuten olisi.

Noille kolmelle argumentille esitetyt perustelut on sitten esitetty sekaisin ja henkilöllä, joka on ollut perinteiden painoarvosta eri kannalla, on ollut vaikea jäsentää, miten hän edes voisi mielekkäästi argumentoida perinneargumentteja vastaan. Lisäksi ainejärjestöjen on ollut vaikea rinnastaa omia perinteitään mielekkäästi osakuntien perinteisiin, ja käytännössä heidän on ollut vaikea antaa osakuntien perinteille niiden ansaitsemaa arvoa kun osakuntien perinteillä ei ole tuntunut olevan mitään tarttumapintaa omassa kokemuspiirissä.

Tässä viestissä käsittelen argumentin kolmatta kärkeä, eli sitä miten ja missä mielessä perinteet ja historia ovat toiminnan polttoainetta – sekä osakunnilla, ainejärjestöillä että harrastejärjestöillä. En käsittele lainkaan kahta ensimmäistä perinne- ja historia-argumentin kärkeä, koska ne puhuvat perinteistä hyvin eri mielessä: ensimmäinen puhuu perinteistä yhteiskunnan ja kansallisen identiteetin kannalta, toinen yksilön kannalta ja kolmas järjestötoimijan kannalta.

Perinteet toiminnan polttoaineena

Ennen kuin aloitan, korostan, että kaikilla järjestöillä on perinteitä, mutta eri järjestöjen perinteillä on erilainen painoarvo osana toimintaa ja ne puhuttelevat erilaisia ihmisiä. Käsittääkseni perinteet eivät ole keskeisin toimintaa ruokkiva ja tukeva tekijä, edes sellaisille järjestöille joille perinteet merkitsevät todella paljon.

Perinteiden puuttuminen tai niiden vähäisyys ei kerro mitään järjestön toiminnan tasosta, sen määrästä, tai järjestön merkityksestä jäsenilleen. Mutta vahvat perinteet kertovat varsin paljon järjestön toiminnan tasosta, sen määrästä ja usein myös järjestön merkityksestä jäsenilleen.

Perinteitä voi arvottaa, mutta arvottaminen tapahtuu välttämättä aina jostain näkökulmasta ja tämä näkökulma pitää käydä selväksi tavalla tai toisella (l. tämä perinne on erityisen arvokas, tästä näkökulmasta). Pelkillä perinteillä sinänsä ei ole arvoa, niille annetaan jokin arvo tai niille kehkeytyy jokin arvo jollekin yksilölle. Ei siis tulisi sanoa yksioikoisesti, että meidän perinteet ovat parempia kuin teidän. Perinteitä ei voi arvioida millään yhdellä ja kaikille yhteisellä kriteerillä, vaan aina ja ainoastaan jostain joiltain osin ”puolueellisesta” näkökulmasta. Ylipäänsä perinteiden asettaminen paremmuusjärjestykseen ei ole järin mielekästä. Ei esimerkiksi ole niin, että perinteet, joilla on pidempi historia, olisivat vain vähän aikaa sitten syntyneitä perinteitä parempia tai tärkeämpiä – ne ainoastaan merkitsevä ihmisille eri asioita, eri syistä ja eri määrän sekä eri ajanjakson verran. Jotkut perinteet vaikuttava vähän koko elämän ajan toisen todella paljon yhden päivän ajan - millä perusteella paremmuutta pitäisi arvioida. Ennemmin tulisi arvioida erilaisuutta, puhuttelevuutta (se mitä ne merkitsevät niille, jotka ottavat osaa perinteeseen) ja toimivuutta omassa kontekstissaan.

Perinteet eivät ole muutoksen saati kehityksen vastavoima, vaan yksi muutoksen ja kehityksen välttämättömistä lähtökohdista. Mikään muutos ei tapahdu tyhjiössä vaan suhteessa vallitsevaan asioiden tilaan ja vallitseviin toimintatapoihin. Kaikki perinteet ovat olleet syntymähetkellä muutoksia vallitsevaan ja hyvin harva perinne pysyy muuttumattomana vuodesta toiseen.

On kuitenkin niin, että järjestöille joille perinteet merkitsevät paljon, muutos on usein raskaampi prosessi kuin sellaisille järjestöille, joille perinteet merkitsevä vähemmän. Ellei muutos sinänsä ole palkitseva ja haluttu, muutoksen raskaus on käytännössä tuskaa. Jos muutos on palkitseva ja haluttu, muutoksen eteenpäin vieminen on usein hyvinkin palkitsevaa.

(Tämä selittää osittain sitä, miksi Liisankadun osakunnille muutto (ja muutos) on tilaan sidotuista perinteistä huolimatta hyvin palkitsevaa. Muutto on keino parantaa järjestön toimintamahdollisuuksia ja se edesauttaa järjestöä perinteiden toisintamisessa – myös tilaan liittyvien sellaisten. Uuden osakuntien tapauksessa muutos olennaisella tavalla huonontaa niiden toimintamahdollisuuksia ja pakottaa luopumaan joistakin tilaan sidotuista perinteistä ilman tosiasiallista mahdollisuutta uusintaa niitä uudessa tilassa.)

Perinteiden arviointi

• Millä kriteereillä ja mittareilla perinteiden määrää, merkitystä ja vaikutusta järjestön toimintaan voi arvioida? (Esim. voidaanko arvioida perinteiden merkitystä jäsenille? Entä sitä, mikä rooli tilalla on perinteiden toisintamisen näkökulmasta?)

1. Luetellaan kaikki toistuvasti tapahtumat ja toiminnan lajit joilla on (a) 3-5 vuoden (yksi ”opiskelijasukupolvi”), (b) 6-15 vuoden (2-3 opiskelija sukupolvea) ja (c) yli 15 vuoden perinne. Arvioidaan samalla, onko tilalla merkitystä näiden perinteiden toisintamiseen vai ovatko ne ”tilaneutraaleja”. Esimerkiksi vuosijuhlat, kerhojen (yms.) perinteiset vuosittaiset ja lukukausittaiset tapahtumat, peli-illat, saunaillat, tilan kunnossapitoon ja siivoukseen liittyvät käytännöt, toiminnan ohjaukseen liittyvät käytännöt, aktiivien toimenkuvaa liittyvät perinteet, tilassa hengailuun liittyvät perinteet jne.
2. Pohditaan missä määrin aktiivit saavat tukea ja ideoita aiemmilta toimijoilta ja aiemmista tavoista toimia. Tarkastellaan millaisia tällaiset järjestötoimijat tukevat perinteet ovat. (Keksitäänkö pyörä aina uudestaan vai onko toimijoille tarjolla monipuolinen pakki energiaa säätäviä, vakiintuneita toimintatapoja ja prosesseja?)
3. Kysytään aktiiveilta ja järjestön ”rivijäseniltä”, paljonko perinteet ja historia merkitsee heille järjestön toimintaa ajatellen asteikolla 1-5? Tämän jälkeen pyydetään aktiiveja luettelemaan järjestön perinteet, joita he pitävät antoisina tai omaa toimintansa tukevina? Jälkimmäisessä kysymyksessä tulisi suosia aivoriihiä erillään vastattavan kyselyn asemesta, sillä monet toimivimmista perinteet ovat piileviä, koska ne ovat niin luonnollisia. Luonnistuuko perinteiden luettelo helposti?
4. Lasketaan kuinka suuri osa perinteistä on sidottu johonkin tiettyyn paikkaan? Lasketaan kääntäen kuinka monien perinteiden hyödyntämistä tilan luonne tai sen puute haittaa? (Pyritään myös luettelemaan nämä perinteet.)
5. Listataan ne perinteet ja käytännöt, jotka ovat HYYtä hyödyttäviä tai muuten yleishyödyllisiä? Esim. kuuluuko tilojen kunnossapito ja siivous kiinteästi järjestön perinteisiin ja kuinka suuri rooli sillä on ollut osana järjestön toimintaa viimeisempien 10-20 vuoden aikana?
6. Selvitetään: Keitä järjestön perinteet kiinnostavat? Missä määrin koetaan voimavaraksi ja missä määrin rajoitteeksi? Ovatko jäsenet kiinnostuneita tietämään, mitkä ovat järjestön perinteet ja historia? Haluavatko järjestön jäsenet olla osa näitä perinteitä ja osallistua niiden jatkamiseen? Mitkä perinteet kiinnostavat jäseniä erityisesti? Tarjoaako joku muu järjestö mahdollisuuden olla osa vastaavia perinteitä?

(Olen aidosti kiinnostunut, kokevatko esimerkiksi TYT:läiset ainejärjestönsä perinteisiin osallistumisen yleväksi ja sellaisenaan tärkeäksi? Olen varsin varma siitä, että osakunnat eivät ole suinkaan ainoita HYYn alaisia järjestöjä, joissa perinteisiin osallistumiseen liittyvä ylevyys ja ”oma pienuus jonkin suuremman rinnalla” on monille järjestön jäsenille tärkeä osa järjestön merkitystä heille itselle. En vaan kykene hahmottamaan missä määrin, koska en itse ole osallistunut sellaisten aine- ja harrastejärjestöjen toimintaan, joissa perinteisiin kietoutunut ylevyys olisi mitenkään erityisen merkitsevä.)

• Miksi kriteeri/mittari olisi hyvä mittari arvioitaessa kuinka paljon tilaa järjestö ansaitsee?

Perinteiden analysointi antaa summittaisen kuvan siitä:

1. kuinka vakaata ja jatkuvaa järjestön toiminta on,
2. onko järjestö staattinen vai dynaaminen (mitä muutos vaatii siltä) ja
3. kuinka suuri rooli perinteillä on osana järjestön toimintaa?

Se saattaa antaa summittaisen kuvan siitä, kuinka paljon järjestön käytössä olevan tilan vaihtuminen vaikuttaa toimintaan – niin hyvässä kuin myös pahassa.

Perinteiden analyysi auttaa ymmärtämään järjestön toimintaa, erityisluonnetta ja merkitystä jäsenistölle, se ei perustele sitä, että toiminnan pitäisi olla juuri perinteiden mukaista.

• Mitä se tarkasti ottaen mittaa/arvioi? Miksi se on harhaanjohtava mittari tai missä tilanteissa se vääristää suhteita? (Mikään mittari ei ole täydellinen ja se pitää tiedostaa!)

Yllä olevat kriteerit antavat summittaisen kuvan siitä sitä, kuinka suuressa roolissa perinteet, historia ja vakiintuneet käytännöt ovat järjestön toiminnassa.

Perinteiden arviointi ei paljasta, toimiiko järjestö aktiivisesti suhteessa muihin vastaaviin järjestöihin. Se ei myöskään tee perinteisiin enemmän pohjaavista mitenkään muita parempia!

Tilajakoa silmällä pitäen: Ennemmin tulee ajatella, että perinteisiin vahvasti pohjaavat järjestöt ovat todennäköisesti staattisia ja niille muutos vaatii paljon energiaa toimijoilta. Perinteiseen vain vähän pohjaavat järjestöt ovat dynaamisia ja niille muutos ei vaadi välttämättä lainkaan lisäenergiaa. Voi jopa olla niin, että erityisen dynaamisille ja muutoshaluisille järjestöille muutos järjestön tiloissa on hyvä asia, joka tuottaa aktiiveille palkitsevaa ja mielekästä tekemistä.

• Onko mittari esitetty siten, että kaikki kiistan osapuolet pystyvät pitämään sitä reiluna?

Näyttäisi siltä, että osakuntien tapa puhua perinteistä, ei näyttäydy muille keskustelun osapuolille ”reiluna” vaan enemminkin virheellisenä ”koska ennen, niin myös nyt” -argumenttina. Pyrin tässä selventämään argumenttia siten, että muiden on helpompi hahmottaa mistä (kaikesta) se puhuu.

Toivottavasti olen onnistunut jäsentämään aiempaa paremmin sen, miten perinteet, toiminta ja tila ovat kytkeytyneet toisiinsa; esimerkiksi miksi muutto toisiin tiloihin on Liisankadun osakunnille erittäin mieluisa mutta uuden osakunnille erittäin epämieluisa, ja siitä huolimatta molempia yhdistää se, että tila, perinteet ja toiminta ovat kietoutuneet kiinteästi yhteen.

• Onko mittarin hyödyntämät tiedot kerätty asianmukaisella tavalla vai onko tiedonkeruu vaiheessa tapahtunut jonkin virhe, joka vääristää tuloksia? Onko mittarin kattava tai onko siinä käytetty tulos joukko kattava?

Mittarin edellyttämiä tietoja ei ole kerätty eikä kriteerejä ole laajasti pohdittu. Osakuntien oman tilamallinsa perusteluissa on joitakin kohtia, joissa vastataan tämän kriteerin esittämiin kysymyksiin.

Ei ole selvää, onko tämä kriteerin soveltaminen kattavasti kaikkiin järjestöihin mahdollista kohtuullisella vaivalla. Tämä ei estäne käyttämästä perinnekriteeriä ”kohdennetusti” joidenkin järjestöjen tapauksessa – esimerkiksi arvioitaessa kuinka paljon haittaa muutto eri järjestöjen toiminnalle todennäköisesti aiheuttaisi.

• Minkä tavoitteen tai päämäärän arviointiin mittari soveltuu? (Kääntäen, mitä kaikkien osapuolten relevantteina pitämiä tavoitteita ja päämääriä se ei lainkaan mittaa?)

Perinteet toiminnan tukipilareina merkitsevät seuraavista kun asiaa tarkastellaan näkökulmista:

1. Toiminnan vakaus ja jatkuvuus. Useissa pienemmissä järjestöissä toiminnan jatkuvuus riippuu yksinomaan toimijoiden kekseliäisyydestä. Perinteet ja historia tarjoavat toimijoille ideoita ja toimintatapoja, joita he voivat halutessaan käyttää – tai olla käyttämättä. Tässä mielessä vahvat perinteet ovat jonkinlainen vakuutus ideapulan varalle ja säästää toimijoiden voimavaroja. (Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö perinteet voisi olla joskus myös taakka toimijoille.)
2. Tae toiminnan laadusta ja luonteesta. Eri ihmisiä kiinnostaa eri asia, ja mielestäni olisi hyvä, että mahdollisimman laajalle joukolle HYY:n jäsenistä tarjotaan sellaista järjestötoimintaa, mitä he pitävät kiinnostavana. Perinteet sekä tieto siitä, keitä järjestön harjoittamat perinteet kiinnostavat, on lupaus tarjota kiinnostavaa toimintaa tietyntyyppisille ihmisille. Korostettakoon, että tämä koskee niin ainejärjestöjä kuin harrastusjärjestöjä kuin myös osakuntia. Toiminnan kattavuus ja monipuolisuus taataan parhaiten siten, että tuetaan eri järjestöjen erilaisuutta ja erityisyyttä sekä mahdollistetaan se, että ne voivat olla erilaisia.
3. Jos järjestö on kunnostanut (ja pitänyt erityisesti huolta) tilastaan, niin se, että järjestö on kunnostanut tilaansa toistuvasti historiansa aikana, antaa enemmän perusteita uskoa, että se tulee tekemään niin myös jatkossa. Jos järjestö on kunnostanut tilaansa kerran tai pari historiansa aikana, on peruste uskoa, että on hyvinkin mahdollista, että se tulee tekemään niin myös jatkossa, mutta vasta toistuvuus antaa syyn pitää sitä todennäköisenä.
4. Siinä missä perinteiden olemassaolo säästää ainakin ajoittain energiaa, perinteiden muuttaminen ja uusintaminen vaatii paljon energiaa. Jos järjestön on muutettava suurta osaa perinteistään ja hylättävä osan niistä, muutos paitsi vaatii paljon energiaa järjestön toimijoilta myös vie pois elementtejä, jotka tuottavat järjestön toimijoille energiaa luoda toimintaa. Tämä muutoksen vaatima energia on käytännössä pois järjestön toiminnasta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei perinteitä tulisi muuttaa ja ettei niitä tulisi uusintaa.
5. Perinteiden muuttaminen pakon edessä ei ole kivaa, perinteiden muuttaminen oman järjestönsä kehittämiseksi ja parantamiseksi on monista kivaa. Osakunnat ja muut perinteisiin painottavat järjestöt (kuten ymmärtääkseni myös TYT) muuttavat ja uusintavat tasaiseen tahtiin perinteitään, mutta on täysin eri asia tehdä niin vapaaehtoisesti (koska niin on järkevää ja koska se on hyvä asia) kuin tehdä se pakon edessä (koska muuta vaihtoehtoa ei ole). Ensimmäinen on kivaa (nimim. SavOn sääntöjä uudelleen kirjoittanut) jälkimäinen ei ole kivaa - päinvastoin se on äärimmäisen ikävää ja syö motivaatiota toimia järjestöaktiivina.

• Mitä mittareita tulisi käyttää yhdessä tämän mittarin kanssa, jotta mittarin tarjoamia tietoja voitaisiin hyödyttää huolimatta siitä, että se on epätäydellinen?

Kun perinteitä vertaillaan muihin kriteereihin, pyritään lähinnä hahmottamaan kuinka dynaaminen tai kuinka staattinen järjestö on. Siis kuinka paljon energiaa muutokset siltä vaativat. Esimerkiksi vertailu tapahtumamäärän ja perinteisten tapahtumien määrän välillä antaa kahdenlaisia vihjeitä: Jos hyvin harvalla tapahtumalla on perinteitä, järjestö on todennäköisemmin dynaaminen. Sen toiminta saattaa riippua hyvin suuressa määrin yksittäisistä toimijoista. Vastaavasti jos suurin osa tai kaikki järjestön perinteet perustuvat perinteisiin, järjestöllä ei liene paljon uusia ideoita. Voi olla, että sen toiminnassa on meneillään suvantovaihe. Tällä on merkitystä profiloitaessa järjestöjä ja minimoitaessa eri ratkaisujen aiheuttamia haittoja järjestölle.

Sen lisäksi, että arvioidaan perinteiden merkitystä järjestön toiminnan näkökulmasta toiminnalle, on luontevaa arvioida sen merkitystä yhteiskunnallisesti (osakuntien tapauksessa painottaen kulttuurihistoriaa) sekä yksilön identiteetin näkökulmista. On kuitenkin tärkeää pitää muistaa, että perinteet merkitsevä monella tavalla ja nämä tavat jolla perinteet merkitsevät, ovat perustavalla tavalla erilaiset.

Lopuksi

Perinne argumentti on vaikea ja monisyinen ja olen tässä käsitellyt vain pientä osaa koko argumentista. Kertaan vielä keskeisimmät pointtiin:

1

Kaikilla järjestöillä on perinteitä ja eri järjestöjen perinteitä ei voi laittaa paremmuus järjestykseen. Eri järjestöjen perinteitä voi kuitenkin arvottaa kunhan muistaa tiedostaa, mistä näkökulmasta tekee niin. Niin ikään on perusteltua väittää, että perinteet ja millaisen painoarvo perinteillä järjestössä on, tekevät järjestöistä hedelmällisellä ja kiinnostavalla erilaisia. Perinteet tekevät järjestöistä yksilöllisiä myös silloin, kun niiden toiminta on hyvin samankaltaista. On tärkeää, että järjestöt eroavat toisistaan ja ovat omanlaisiaan. Tätä erilaisuutta tulisi mielestäni tukea.

2

On hyvin vaikea arvioida, miten perinteet vaikuttavat järjestön toimintaan. Niin ikään on hankala sanoa, mikä perinteiden ja tilan välinen suhde. Uskoakseni parhaaseen tulokseen päästää ajattelemalla, että:

1. Perinteet ovat usein toiminnan polttoainetta.
2. Perinteiden muuttaminen vaatii energiaa.
   1. Jos muutos on osa pyrkimystä kehittää järjestöä, vaadittu muutos ruokkii järjestön toimintaa ja motivoi aktiiveja toimimaan.
   2. Jos muutos on ulkopuolelta saneltu ja siihen voi reagoida vain yrittämällä säilyttää kaikki se mikä on säilytettävissä, muutos on tuhoaa toimintaa ja latistaa aktiivien intoa toimia aktiiveina.
   3. Järjestöillä, joilla on paljon perinteitä, jotka on jotenkin sidottu tilaan, on myös paljon sellaista, mitä pitää muuttaa jos tila vaihtuu. Tämä tekee muutoksesta niille hyvin raskaan myös siinä tapauksessa, että se on muuten hyvin mieluisa.
3. Jotkut perinteet liittyvät tilaan ja vaativat tietyn tilan, toiset eivät liity tilaan eivät vaadi jotain tiettyä tilaa. (En käsittele tätä yllä järin perusteellisesti, koska en halunnut lisätä jo muutenkin pitkään tekstiin yhtä rönsyä lisää.)

3

Korostan vielä kerran, että vaikka perinteiden vaikutus osakuntien toimintaan on merkittävä, perinteet eivät ole osakuntatoiminnan merkittävin moottori tai anti. Itse nostan esimerkiksi ”kehittävän toverielämän” (eli rahvaanomaisemmin hengaamisen osakunnalla) perinteiden edelle. Minulle henkilökohtaisesti osakuntaperinteet ovat tärkeä lisä osakuntatoiminnasta, millaista en ole löytänyt muualta. Vaikka osakuntatoiminta olisikin päällisin puolin, ulkoisen tarkkailijan silmin usein varsin samankaltaista jonkin muun järjestöjen puuhastelu, tietyt perinteet saavat osakuntatoiminnan maistumaan erilaiselta – ja osakunta toiminnan maku on sattunut miellyttämään minua. (Kuvainnollisesti: minulle merkitsee enemmän se, että pihvi maistuu hyvältä kuin se, että se on pihvi. ;-)

Ystävällisin terveisin,
Ari-Pekka Lappi

Re: Miten järjestön aktiivisuutta tulisi mitata (ja miksi)?

Anonymous (212.16.103.x) 20 Aug 2008 22:29

Kiitos Ari-Pekka. Voin vastata omasta puolestani kysymyksiisi koskien TYT:tä noin yleisesti.

Ymmärtääkseen TYT:tä on myös ymmärrettävä teologisen tiedekunnan luonnetta, joka hyvin poikkeuksellinen muihin tiedekuntiin verrattuna. Vaikka tiedekunta on uskonnollisiin maailmankatsomuksiin sitoutumaton, sen opiskelijat eivät aina tätä tiedosta.

TYT:n vahvuus on kuitenkin ollut siinä, että se on ollut A-P:n mainitsema staattinen järjestö. Se on pystynyt tarpeen tullen mukautumaan omiin ja ympäristönsä tarpeisiin. Olen ainakin itse käsittänyt TYT-toiminnan niin, että ihmiset luovat järjestön eivätkä päinvastoin. Näin ollen TYT:llä ei ole sellaisia perinteitä, joista olisi pidettävä kynsin hampain kiinni, tai perinteensiirrossa korostettaisiin että näin tulee toimia koska näin on AINA tehty. Vaikka TYT:llä on tapahtumia, joita se toteuttaa vuodesta toiseen, niiden syynä on se, että on helpompi turvautua vanhaan kaavaan kuin luoda kokonaan uutta, mutta ketään ei kielletä keksimästä uusia toimintamuotoja.

Suuresta osasta TYT:n perinteitä onkin aikojen saatossa (voinen sanoa onneksi) muutettu. 50-60-luvun pöytäkirjat nimittäin kertovat tällaisista perinteistä:
- joka ikinen TYT:n kokous aloitettiin hartaudella, ja jokaisessa kokouksessa veisattiin 5-6 virttä
- Keskustelunaiheita olivat mm. onko tiedekunnassa liikaa naisia, ja onko tämä ongelma. Minkälainen aviopuoliso on teologille sopiva tai voiko teologi tanssia.
- vuosijuhlien juomavaihtoehdot: maito, piimä ja vesi.
- tiedekunnasta valmistuvat arvosteltiin sen mukaan, kuinka hyvin he ovat pystyneet toteuttamaan siveellistä elämää ja kristillistä kutsumustaan.

2000-luvulle tultaessa on teologinen tiedekunta profiloitunut pappien koulutuslaitoksesta monitieteelliseksi ja monikulttuuriseksi tiedeyhteisöksi, joka toteuttaa omalta osaltaan yliopiston perustehtäviä. Samalla myös TYT:n toiminta on muuttunut enemmän vapaamuotoisemmaksi ja järjestö onkin julistautunut 1995 uudistetuissa säännöissä uskonnollisesti sitoutumattomaksi.

TYT edustaa periaatteessa kaikkia tiedekunnan opiskelijoita, mutta kaikki eivät välttämättä ole eivätkä halua olla TYT:n kanssa missään tekemisissä. Tämä johtuu siis jo mainitsemastani tiedekunnan erityisluonteesta. Tiedekunnan opiskelijoissa löytyy sekä erittäin liberaaleja että myös konservatiivisia ja erittäin uskonnollisia ihmisiä. TYT:n onkin, edustaakseen kaikkia tiedekunnan opiskelijoita palloteltava kahden ääripään välillä. Tämä on suurin tekijä, joka määrittää TYT:n toimintaa. Kaikkia ääripäitä ei pystytä millään tavoittamaan, mutta yritämme saada edes suuren osan ja tarjota jokaiselle jotakin.

TYT on tähänkin asti muokkaamaan toimintansa sellaiseksi, että se palvelee mahdollisimman monia tiedekunnan opiskelijoita. Siksi haaveissa ollut lisätila olisi sille pelkästään tervetullut lisä, enkä usko että toiminnan tuottamisessa lisätilaan olisi juurikaan ongelmia. Päinvastoin: monta kertaa uusia toimintaideoita tuoneelle jäsenelle on pitänyt lausua "eioota" nimenomaan tilanpuutteen vuoksi. TYT:n toiminta ei ole ennenkään ollut tilasta kiinni ja se pystyisi hyvin muokkautumaan uusiin tiloihin. Itse olen ainakin 3:n TYT-vuoden aikana huomannut, että järjestön luovat ihmiset, ei käytettävissä oleva tila

Kunnioittaen

Mikko Aaltonen